torstai 31. toukokuuta 2012

Olenko mä vanha?

Vastaushan on, että en. En ole vanha, vaikka siltä joskus tuntuukin, mutta jonkin asteinen muistihäiriö täytyy päässä kyteä. Ei ihminen oikeesti voi unohtaa minkä ikänen on. Eihän? Tänään eräässä virastossa tänään asioidessani, täti tarkisti minulta vielä, että ikäni oli oikein. Hän siis kysyi ikääni ja minä en muistanut. Niinku oikeesti. Löi tyhjää ja piti laskea. Ja sitten vielä laskin väärin. *huoh*

Dementian esiasteet on havaittavissa, äkkiä tekemään muistiharjoituksia. Täytyy lainata taas Memo. Onko kukaan muuten tutustunut tuohon norjalaisen Oddbjörn Byn kirjaan Memo? Se mies on nero. Ihan uskomattomia muistitekniikoita täynnä se kirja. Oikeesti, mä kykenin muistamaan pitkän tarinan päässäni, kun käytin muistitekniikkaa jossa kuljetaan mielikuvituksessa matka ja matkan varrella tulee oikeassa järjestyksessä vastaan tarinassa olevat asiat. Opimpa myös alkuainetaulukon melkein kokonaan. Ihan turhaan, mutta muistan silti. Ehkä pääsen hyödyntämään joskus. Oikeasti suosittelen kovasti tuota kirjaa.

Web-Origo kivasti kertoo, että ko. kirja on lainattavissa Kauhavalla. Taidampa pelata hetken Skyrimiä ja lähtiä sitten kirjastoa kohden. n.n
mm. tuolta löytyy tuo kirja.

tiistai 29. toukokuuta 2012

Koska työtön.

Ja koska asumme nykyään isoäitini naapurissa, hilapaasin mummulle kuskiksi ja toin palvelutalolle. Käytiin moikkaamassa mummun siskoa ja nyt mummu koittaa vähän vesijumpata. Minä istun käytävällä, kun eivät uimahalliin halunneet. Toisaalta hyvä, tulee tutustuttua tämmöseen palvelutaloon. Aina kuva näistä ollu vähä semmonen, että homma tehdään liukuhihnalla, mutta pöh. Nyt tuli se kumottua. Eri osastojen työntekijät tunnistaa ja tietää ketä me ollaan tulossa kattomaan ja vanhukset kohdataan jokainen yksilönä. Nämä ovat täältä lähdössä kirkkoon. Tuossa äsken yksi muori tuumi, oliko hänellä kirkkoon soveltuvat vaatteet ja siihen hoitaja, että "Ei mutta son Rauha, kattoon, notta soli vaan eksyny viaraalia. Ai että, kyllä nuan passaas mennä tapaamahan vaikka resitenttiä". Mummu hymyili leviää ja lähti kohti taksia. Nyt toiselle se sano "No mutta kuka tämä daami on. No ei haittaa etton mustaa, se on aina muaris". Vaikka nyt ehkä on liiooteltuja kommentteja, saa se toiset loistavalle tuulelle.
Tässä tämmöstä. Illalla lisää, ehkä. Jostain muusta, ehkä. Tässä kuva mun kengistä, ku en muuta kehtaa kuvaalla.

maanantai 28. toukokuuta 2012

Kätevä emäntä.

Tai ainakin kovasti koitan olla. Nyt kun työttömänä ja kovin joutilaana pyörin, niin pyrin olemaan se perfect housewife. Ei tässä paljon muutakaan tekemistä ole. No, silti pissin nämä hommat koko ajan, tai en. *huoh* Siis kaikki alkoi siitä, kun aloin pesemään urakalla pyykkiä. Päätin pestä kaikki pois ja saattaa homman tilanteeseen, että likaset voi heittää aina suoraan koneeseen ja koriin ei sitten kerry valtavaa kasaa. No, siis kun periaatteessa meillä on ollu käytäntö, että jos se vaate on pesty aikasemmin, niin ei siitä enää väriä lähde ja vaatteita ei tarvi pestä värin mukaan. Sitten kun pistin pussilakanoita, viininpunaisen lakanan sängystä ja parit valkoset rintsikat pesuun ja sain koneen päälle, muistin, että se lakana laitettiinkin poikkeuksellisesti suoraa paketista sänkyyn (ne kuitenkin kun on ollu tapana pestä ennen käyttöä). Nno, ei muuta ku että eipä oo enää valkosia rintsikoita. En nyt kuvaa ala jakelemaan, mutta sävy on semmonen mukavan pinkinliila tai jtn. :D Eikä siinä kaikki, pohjalla oli isännän valkoset bokserit. Ja joo, mä tiedän, että pyykki pitäis pestä värin mukaan, mutta kun yksin asuessa en saanu koskaan koneellista pelkää valkosta/tummaa/värillistä ja siksi aloin pesemään niitä sekasin. Tosin aina ensimmäisen kerran kun joku vaate/muu asia meni pesuun, pesin sen saman sävysten kanssa, että ei haittaa jos se päästää väriä. Kolmessa vuodessa totesin käytännön toimivaksi ja sillä jatkan, kun en jaksa alkaa lajittelemaan. Tämän jälkeen pyrin kyllä kiinnittämään huomiota siihen mikä on jo joskus pesty ja mikä ei, että vältytään vastaavilta vahingoilta. Vaikka eihän nytkään pahasti käyny. Se ja sama minkä väriset ne alusvaatteet nyt on.
Tämä kotivaimous on muuten hauskaa, mutta vihaan tiskaamista (tiskikone tulee viikon päästä <3). Ruuanlaitto on jees, vaikka en siinä kovin hyvä ookkaan. Tai olen mä semmonen peruskokki, pärjäsinhän mä kuitenkin Ykassakin, mutta tuossa Mikossa on jotain huippukokin vikaa ja se saa aikaan maukkaampia juttuja (tai sitten se on sitä, että toisen tekemä maituu aina paremmalle). Pyykkiä on kiva pestä, kun kone pesee ja tarvii vaan laittaa kuivumaan ja kun saa vielä laittaa kuivumaan takapihalle, niin nam. Siistinä on kiva pitää kämppää, mutta en tykkää alkaa mihkään suursiivouksiin. Se tässä kämpässä vielä rassaakin kun meillä ei oo kirjahyllyä ja siksi kaikki miljoona dvd:tä ja monen monet kirjat lepää paffilaatikoissa ja ne vie tilaa. Keittiössäkin on vielä laatikko purkamatta ja pelihuone (vierashuone jossa on nyt kaks pöytäkonetta) on ihan kaaos. Makuuhuone alkaa olemaan kondiksessa. Ehkä.

Vitsi muuten rakastan viiskyt-luvun pinup-tyyliä. Itseasiassa rakastan koko vuosikymmentä kaikkineen. Se musiikki <3 ja autot <3, ne ihanat mekot ja tatuoinnit vie mun sydämmen. Mulla onkin jo kaks fiftari pääskystä ihossa. Mutta haluaisin lisään old school-tatskoja. <3 Lukeeko näitä kukaan? Ja jos lukee, pidätkö fiftari-jutuista? Jos ei muuten, niin Petu vastaa. Sä kun sen pähkinänki sait.

sunnuntai 27. toukokuuta 2012

Äh, lienee paras täräyttää.


Oli huhtikuun ensimmäinen, siis aprillipäivä ja me oltiin just herätty. Mun yöpöydän laatikossa oli aikakauslehdestä askarreltu rasia. Se kuumotti ja ilmeisesti se näkyi ilmeestä, kun Mikko kysyi mitä niin kuumeisesti mietin. Eipä siihen hätään tullut mieleen edes "naapurin Tiinaa" -heitto, kun niin jännitti. Vastasin siis jotain suuntaan "nyt vai heti?" ja pakkohan se oli sitten heti valita. Ojensin Mikolle tuon rasian, Mikko avasi sen ja hetken hiljaisuuden jälkeen kysyi onko tämä aprillia. Kun vastaukseni oli ei, oli Mikon vastaus kyllä. Mikko siis vastasi rasian sisällä olevaan äidinkielellisesti väärin muotoiltuun kysymykseen, joka oli "Mun? Tästä loppuun?" Pistimpä siis kosien aprillipäivänä. Ah. Ja seuraavana päivänä Mikko lintsasi töistä ja lähdettiin kohti Seinäjokea. Kierrettiin useammat kultasepänliikkeet ja silti mukaan lähtenyt sormus oli se jonka ensimmäisenä olin nähnyt. Kiva sormus se onkin. Ja varaahan ei siihen olis ollu yhtään tämmösellä (sillosella) opiskelijalla ja vuokraduunarilla, mutta ostettiin silti. Päätettiin, että sitte syödään vaikka lidlin puuroa loppu kuukausi. Ja pärjättiin.



Ja saatiin vielä kihlajaisetkin pystyyn, vaikka rahattomia oltiin. :) Minä tein juustokakun ja herrasväen pikkuleipiä ja hyvin pärjättiin. Kivasti myös vanhempamme tapas ekan kerran. Ja kovasti vaihtelivat puhelinnumeroita, jotta voivat vierailla ja soitella. n.n Tuo kuva tuossa yllä on ensimmäinen kuva sormuksesta, sen lähetin sekä äidille että veljelle, myös isälle, että saisivat tietoonsa meidän teot. Tuossa taas on hieno kuva poseerauksista, kun kaikki vaati saada kuvan kihlaparista. Tämän on näpänny Mikon vanhempi veli. Olipa sillä vielä joku instacrammin kaltainen ohjelmakin, kun kuvan reunat muoksittu. 

Vooih, kaikki tämä tuli mieleen kun tuossa kuulin kaverin pohtivan tämmöisiä asioita. Kihloja ja muuta. Sitä jännitystä on kyllä ikävä, sitä sanooko toinen kyllä vai ei. Toisaalta se oli niin karmeeta, että ei yhtään oo ikävä. Ihmismieli kuitenkin on sen verta itsetuhoinen, että jollain sairaalla tavalla se tuosta nauttii. n.n 
Täytyy varmaan mennä nukkumaan, mutta tässä kaikille fiilistelyksi kappale joka mua rohkaisi ja jota fiilistelin kun yöllä kahden aikaan askartelin kodin kuvalehdestä rasiaa. n.n


torstai 24. toukokuuta 2012

Toisaalta.

Toisaalta muuttaminen on kivaa. Tulee kollattua paikkoja joihin ei hetkeen välttämättä ole kajonnut. Kuten minä tänään. Kävin läpi laatikkoa jonka sisältö oli vanhoja keikkalippuja, nimmareita ja valokuvia. Uniklubin poikien nimmareita taisi olla ainakin kuudelta keikalta, keikkaliput kaikista myös tallella. Olipa siellä vanhoja junalippuja kun osallistuin Heikki ja Ilkka Jääskeläisen syntymäpäiville Turun Vimma-talolla. Löytyi myös Antti Tuiskun Ylihrmän keikkalippu vuodelta nollaviis ja kyseiseltä keikalta saatu rumpukapula jossa rumpalin nimmari. Mitään käsitystähän ei siitä kuka silloin kannuja löi, mutta kun Antilta ei nimikirjoitusta herunut, täytyi saada semmoinen joltain. Ja kerran kun sen kapulan satuin saamaan, niin miksei ruNpali. :D Hauskaa tässä kaikessa on se, että en kuuntele enää Antti Tuiskua, Nerdeetä saati kovasti rakastamaani Uniklubia. Olen ilmeisesti kasvanut niistä, sillä nyt kuuntelen lähinnä kovasti paljon Stam1naa, KooTee:tä (Kotiteollisuus), TeeKoo:ta (Turmion Kätilöt), Viikatetta, Mokomaa yyämäs.. Siis raskaampaa. Mukavempaa. No, mutta onhan tässä aikaakin kulunut. En ole enää 15 vaan 22. Eli aikuisempi, en kuitenkaan aikuinen.
Nyt jatkan kollaamista.
ps. Haluaako joku tuon kapulan? :DD

tiistai 22. toukokuuta 2012

Minä. En. Taivu. En.

Aamulla herätessä päässä soi vain yksi kohta Turmion Kätilöiden Lepositeet kappaleesta. Se otsikossa.

Selkä on täydellisesti jumissa, kun eilen kävin tyhjäämässä ja siivoamassa kämppäni Ylivieskassa. Nyt on avaimet palautettu ja kirjat Kauhavalla. Hahaa. Tosin siis ei meinaa edes istumaan taipua. :D Saan siis passuuttaa.
Aika hurjaa oli kyllä lyödä ovi kiinni ja jättää avaimet sisälle. Ei sillä, että tulisi ikävä sinne, mutta olihan siinä ihan kivaakin. Ja se kuinka vähän sotkua kahteenkymmeneen neliöön loppuviimein mahtui. Tai siis jos halus, niin kyllä sinne paljon sai sitäkin, mutta vähemmän kuin esim seittemäänkymmeneen neliöön.
Oli muuten hauska nähdä kämppä samassa kunnossa, kuin mitä kolme vuotta sitten kun tuohon muutin. *huoh* Vaikka ikävä ei Ykassa asumista tulekkaan, niin ikävä tulee niitä ihmisiä siellä. Toki siellä pääsee käymään ja on puhelimet ja meset ja naamakirjat, niin silti. Aina se yhteydenpito hieman jää, se on tullu huomattua tässä muutellessa. mmmMutta aion tehdä parhaani. <3


Lähdin ajamaan Ykasta joskus yhdentoista aikaan ja olinpa sitten kotona joskus yhden jälkeen. Kävin lähtiessä palauttamassa vieressä näkyvän akkuporakoneen Punasen talon pojille ja pojat pelotteli hirvistä. Olivat kuulemma ite nähneet hiljan. No lähdimpä sitten matkaan ja näin neljä hirveä ennen kuin olin saavuttanu edes puolta väliä. Vähän oli jännäkakka-olo loppumatkan. Taisimpa ajella jopa sumarit päällä, ihan vaan että näen. Olin liikkeellä isän pakettiautolla ja isä ei välttämättä olis arvostanu hirveä keulakoristeena. (Auto on tärkein) En mäkään kyllä semmosesta ois kovasti pitäny. Jotenki kuitenki ne elävät elukat on sillei kivempia. Raadot tai täytetyt raadot ei oikeen koskaan ole muhun uponnu. Syystä tai toisesta.
Me kun on tässä kovasti niistä kissoista haaveiltu, niin eilen meinasin kidnapata yhden. Ykassa siinä pihassa pyöri tuo kuvassa oleva pullukka kissa jonka kanssa tulin heti juttuun. Raukka oli kovasti harjaamista vailla ja taisipa tyttönen olla pieniin päin. Olis voinu Mikko olla kovin "innoissaan" kun kuskaan kissan joka onkin pian monta pientä kissaa. Mulla kun on noita kissoja kohtaan vielä tämmönen "rakastan teitä kaikkia"-ajatusmaailma, niin varmasti en olis voinu niistä pennuista luopua. *hmm* Josta tuli mieleen, että yritän tehdä tuttavuutta tässä meidän pihapiirissä pyörivän hännättömän raasun kanssa. Tekis mieli helliä sitä, kun se pieni juo vetensäkin lätäköistä ja on vähän hittiä ottaneen näköinen.


BTW! Ensimmäisen kommentin kirjoittava saa pähkinän ja jotan muuta kivaa!!!

sunnuntai 20. toukokuuta 2012

Riilly heitin mii rait nou.

Siis juu. Kun kiva romanttinen sunnuntaihömppäleffa pyörii ja mieskin meni nukkumaan, niin ajattelin laittaa kasvonaamion. Nno. Laitoin. Tommonen kiva minttumentholhöskä ja silmät valuu päästä. Vaikka en laittanu edes likelle silmiä. Ja vaikka pesin sen heti pois, silmät valuu vieläkin poskille. Joojoo, ei välttämättä paras likelle silmiä, mutta silmät on naamassa ja kasvonaamio on tarkotettu naamaan. Voimpa ehkä lopettaa tuon käytön. Mustapäät on kivempia ku mitä turvonneet ja verestävät silmät. Voivoi. Jospa rauhottavaa naamarasvaa ja nukkumaan, eiköhän tää viikko oo katteltu.

Netitön on kovin netitön

Noniin. Nyt kun ollaan uudessa kämpässä kohdataan ongelma: netittömyys. Meillä kun ei kiinteää siirretty tänne sen hinnan takia ja mokkulaa ei saa vielä. Nekun on loppu. Siis semmoset joista voidaan jakaa useampaan laitteeseen. Semmonen luvattiin ensviikolle. Siihen asti pitää odottaa myös sitä, että pääsee pelaamaan sitä Skyrimiä. Se kun tarvii steamia ja se taas verkkoyhteyttä. Noh, toisaalta tää voi olla hyvinkin terveellistä. Puhelimella voi tehdä pikasia naamakirja käyntejä, mutta eipä tuu jäätyä tunneiksi sinne nollaamaan. Saati sitten jotain kolmen tunnin peliputkia steamissä. Tosin nyt vois pelata GTA kolmosta. Se kun ei nettiyhdeyddä vaadi.
Mutta niihin hyötyihin.
Ilman nettiä sain myös kukkia istutettua ikkunalle tuohon etupihalle ja vaihdoimpa vielä tuon meidän pikku chilin isompaan ruukkuun. Josko se rupiais tuottamaan hetelmää.
Niiin ja ilman nettiä onnistuin saamaan kaikki vaatteet vaatekaappiin ja paikoilleen. Kasasin myös työpöytäni ja tyhjäsin laatikon.
Jaaa nyt jatkan tuon hämmentävän venäläisleffan katsomista.

torstai 17. toukokuuta 2012

Oman kodin ihanuus

Voivoi, kaikkien muuttovaikeuksien jälkeen ollaan nyt tässä. Isäntä siivoaa vanhaa kämppää ja minä teen uudessa ruokaa. Vaikka tämä kämppä on vielä ihan kaaos ja mm. leivinpaperin etsiminen vei kauan, on tämä silti ihana. Vielä kun muistaisi merkitä listaan kaiken sen mikä pitää hankkia.
Muistaminen onkin hauskaa.
Nyt on uunissa täytetyt herkkusienet ja perunat. Nyt on siis hyvä istua sohvalle ja katsoa noita häämekköhulluja, kun mies vieläkin siivoaa. :D Ehkä sille pian voisi soitella, että S Y Ö M Ä Ä N !

Huomasin muuten, että voisin alkaa liikkumaan enemmän. Tuossa kun kantoi koko omaisuutensa asunnosta toiseen, tuli käsivarsien piilossa olleet lihakset esiin. Mulla siis on lihaksia. Jopa jaloissa nostelun ansiosta. Nyt kun ne on löytyny, voisin hyödyntää niitä ja pistää pihan kuntoon. Jospa huomenna ei sataisi niin voisin istuttaa elämäni ensimmäiset kukat ja muutenkin tuunata tuota etupihaa. Kamalaa, mutta joku amppelikin olisi kiva.

Emmä oikeesti oo tämmönen. Mä oon vaan menny pilalle. Ennen mä tapoin kukat alta aika yksikön. Se on tämä oma asunto. Kun ei tarvi asua enää kerrostalossa vaan on jopa oma piha. Kauhavalla. Maalaiskaupungissa. Ei enää Ylivieskassa jossa ikkunasta ensimmäisenä näkyi jonkun tehtään isot savupiiput. Nyt näkyy mettää. Nam. Emmä silti oo tämmönen. Tai oon nyt, musta on tullu tämmönen.

Miten kukkia istutetaan?

tiistai 15. toukokuuta 2012

Kyynel.

Pakko tulla itkemään kun ei tämä meidän muutto nyt suju. Mutta kerrankin meistä, varsinkin musta riippumattomista syistä. :D Tuon kämpän edelliset asukkaat on vähän feilannu pois muuttonsa ja kun katson nyt ikkunasta ulos, näen, että siellä ne vielä kantavat kamojaan. Ei muuten, mutta vuokrasopimus on jo loppu, niin niiltä tuohon kämppään kuin meiltä tähän. Ja meillä katkeaa huomenna sähkö (ehkämeipi) illalla. Pitää siis siihen mennessä saada imuroitua, koska muuten pitää lainata naapurilta virtaa. :D Mikä sinänsä voisi olla huvittavaa.

Ja siis kyllä, olemme muuttamassa samassa pihassa talosta toiseen, tämä nykyinen on niin pieni kaksio, että ei tähän mahduta. Ennen mahtu kun mä asuin virallisesti Ylivieskassa, mutta nyt kun sanoin heipat Centrialle, niin täytyy saada enemmän neliöitä. Varsinkin kun meillä on kaksi isoa pöytäkonetta, tottakai molemmilla täytyy olla oma. Muuten pitää tapella kumpi saa pelata skailimia.

Voivoi, mitähän mä sitten keksisin. Vielä pitäisi valvoa, että saan avaimet tuohon toiseen kämppään. Tässä kun kurkin ikkunasta (stalkkeroin) huomaan, että vielä ne kovasti kantavat tavaroita. *huoh*

Ei muuten kellään olisi kiinnostusta varsin sympaattisesta seitkyt-kasikyt-lukujen vaihteessa valmistetusta Moccamasterista? :p Nyt olis tarjolla.

Kattokaa ny sitä. Se on söpö.
Ja toimiva!

Terkkuja Heisille.

Päätimpä nyt sitten tämän aloittaa, uudestaan tavallaan. Tai julkisena noin niinku ehkä. Ihan vaan koska olen aina ollut kiinnostunut, mutta kun ei oikein ole ollut mitään kerrottavaa. Ja kun jos tätä lukee, niin varmaankaan ei olla tuttuja. Että moi, mä oon Heidi, mutta kaikki sanoo Heisiksi. Mitä kuuluu?

Ajattelin, että mulla vois viimein olla jotain kirjottamisen aihetta, kun päätin tehdä isoja muutoksia elämässä ja semmosta. Muunmuassa lopetin amk:n vaikka takana on jo kolme vuotta, menin kihloihin, olen työttömänä ja me muutetaan uuteen kämppään. Itseasiassa jo tänään, mutta kun päästään kantamaan kamoja vasta kuuden aikaan, päätin hoitaa tämän "alta pois". n.n Tässä nyt kun kaikki on laatikoissa sekä mun oma kone että läppäri, niin lainaan isännän konetta ja päivittelen tämän blogin ulkoasun ja asetukset. Nyt tämän voi jopa joku löytää. Onnea vain sinulle. Jos olet ensimmäinen, jätä kommentti. Saat palkinnon.

Ihan vaan, että mistä erityisestä sitä pitäisi kirjoittaa? Voin ruinata kissaa, sillä mun palloraukka jouduttiin kuukausi sitten lopettaa ja nyt haussa olisi uusi pallukka. Kaipaa sitä jotain maukujaa. n.n Niin ja voi kitistä, koska mun kone on pakattuna ja en voi pelata Skyrimiä. Ihan kamalaa. Mä jäin niin jännään paikkaan. Siksi pitäis saada kannettua kamat sassiin tonne toiselle puolen pihaa, että pääsis pelaamaan. Tosin mokkulalla, sillä meillä ei vielä ole nettiä. Muutakun se yksi pienenpieni mokkula. Nih.

Mikko käski sanoa itelleni terkkuja otsikossa.