tiistai 22. toukokuuta 2012

Minä. En. Taivu. En.

Aamulla herätessä päässä soi vain yksi kohta Turmion Kätilöiden Lepositeet kappaleesta. Se otsikossa.

Selkä on täydellisesti jumissa, kun eilen kävin tyhjäämässä ja siivoamassa kämppäni Ylivieskassa. Nyt on avaimet palautettu ja kirjat Kauhavalla. Hahaa. Tosin siis ei meinaa edes istumaan taipua. :D Saan siis passuuttaa.
Aika hurjaa oli kyllä lyödä ovi kiinni ja jättää avaimet sisälle. Ei sillä, että tulisi ikävä sinne, mutta olihan siinä ihan kivaakin. Ja se kuinka vähän sotkua kahteenkymmeneen neliöön loppuviimein mahtui. Tai siis jos halus, niin kyllä sinne paljon sai sitäkin, mutta vähemmän kuin esim seittemäänkymmeneen neliöön.
Oli muuten hauska nähdä kämppä samassa kunnossa, kuin mitä kolme vuotta sitten kun tuohon muutin. *huoh* Vaikka ikävä ei Ykassa asumista tulekkaan, niin ikävä tulee niitä ihmisiä siellä. Toki siellä pääsee käymään ja on puhelimet ja meset ja naamakirjat, niin silti. Aina se yhteydenpito hieman jää, se on tullu huomattua tässä muutellessa. mmmMutta aion tehdä parhaani. <3


Lähdin ajamaan Ykasta joskus yhdentoista aikaan ja olinpa sitten kotona joskus yhden jälkeen. Kävin lähtiessä palauttamassa vieressä näkyvän akkuporakoneen Punasen talon pojille ja pojat pelotteli hirvistä. Olivat kuulemma ite nähneet hiljan. No lähdimpä sitten matkaan ja näin neljä hirveä ennen kuin olin saavuttanu edes puolta väliä. Vähän oli jännäkakka-olo loppumatkan. Taisimpa ajella jopa sumarit päällä, ihan vaan että näen. Olin liikkeellä isän pakettiautolla ja isä ei välttämättä olis arvostanu hirveä keulakoristeena. (Auto on tärkein) En mäkään kyllä semmosesta ois kovasti pitäny. Jotenki kuitenki ne elävät elukat on sillei kivempia. Raadot tai täytetyt raadot ei oikeen koskaan ole muhun uponnu. Syystä tai toisesta.
Me kun on tässä kovasti niistä kissoista haaveiltu, niin eilen meinasin kidnapata yhden. Ykassa siinä pihassa pyöri tuo kuvassa oleva pullukka kissa jonka kanssa tulin heti juttuun. Raukka oli kovasti harjaamista vailla ja taisipa tyttönen olla pieniin päin. Olis voinu Mikko olla kovin "innoissaan" kun kuskaan kissan joka onkin pian monta pientä kissaa. Mulla kun on noita kissoja kohtaan vielä tämmönen "rakastan teitä kaikkia"-ajatusmaailma, niin varmasti en olis voinu niistä pennuista luopua. *hmm* Josta tuli mieleen, että yritän tehdä tuttavuutta tässä meidän pihapiirissä pyörivän hännättömän raasun kanssa. Tekis mieli helliä sitä, kun se pieni juo vetensäkin lätäköistä ja on vähän hittiä ottaneen näköinen.


BTW! Ensimmäisen kommentin kirjoittava saa pähkinän ja jotan muuta kivaa!!!

3 kommenttia:

  1. Tahdon pähkinän! :)
    Kuulostaa tosi tutulta toi "Auto on tärkein".
    -Petu

    VastaaPoista
  2. Joo, sitä tässä perheessä harrastellaan. :D Saat pähkinän. n.n

    VastaaPoista