tiistai 28. elokuuta 2012

Kaikki on nyt hyvin.

Täältä löytyy nappi joka korjaa kaiken!

Kaikki on todellakin hyvin vaikka ei ne muutenkaan niin huonosti ollut, mutta sain Kelalta myöntävän päätöksen opintotukihakemukseen ja kaikki rahahuolet on opiskelun ajalta ohi. Eli siis ensi kevääseen asti, jolloin valmistun. Jos siis pysyn sinne asti hengissä. :D


Meinaan alkaa hyppytuntien todellinen puoli paljastua. Tänään mulla on vapaapäivä, koska kaikki tän päivän luennot on mulla hyväksiluettu. Ei siinä mitään, kerkeen tekemään kotona suursiivouksen ja saan hoitaa juoksevia asioita, mutta eilen..
Mulla oli 3 (kissa tiputti taulun tässä kohdassa, käyn katsomassa kuoliko se (ei kissa vaan taulu), ei kuollu, jatketaan) hyppytuntia keskellä päivää ja siihen lisäksi vielä ruokatunti. Oli oikeesti aika rasittavaa kun ei ollu mtn tekemistä. Kaupungille meinasin ensin lähtiä, mutta kun ei ollu rahaa shoppailla, niin en sitte viittiny lähteä aiheuttamaan itelleni mielipahaa. :D Niimpä istuin yläkerran aulassa ja virkkasin isoäidin neliöitä.

Ja nää on niin helppoja tehdä!

Noita muuten alkaa olemaan aika hyvä pino jo. Laskinmpa että 25 valmista ja yksi alullaan. Ei nyt vielä peittoa tee, mutta alku on hyvä.

Vielä pitäisi päätellä.

Nyt kun saan rahaa, pääsen viimen tuhlaamaan ja aion laittaa tilauksen ainakin henkkamaukkaan ja elffille!!!! Ja sitte ei oo enää rahaa, mutta ei haittaa!




sunnuntai 26. elokuuta 2012

Huvilattomat päättäjäiset

Istun tässä sohvalla ja silmät valuu päästä. Vesi juoksee ja silmiä kirveltää. Ei siksi että viikonloppu olisi ollut mitenkään huono, vaan koska sorruin tekemään jälleen tuon paholaisen kasvonaamion. Kyllähän minä tiesin miten tuossa käy, mutta silti. :D Noh, ei se auta.


Kerrompa teille nyt kyynel silmässä venetsialaisista. Eilen päädyttiin Mikon kanssa isän ja äitipuolen luokse kun ei oikein ollu muutakaan. Siellä sitten olivat laittaneet pöydän koriaksi ja oli viiniä. Itseasiassa samaa viiniä tarjosivat meille, kun se mikä me vietiin sinne tuliaisiksi. Ihan hauska sinänsä, mutta ei se haitannu. Olipahan enempi hyvää viiniä tuhottavana. :p Mä en oikeen koskaan oo viinistä tykänny, mutta nyt jotenki oon löytäny ton valkoviinin hienouden. On se kuulkaa aika hianoa pelata zombie-peliä ja nautiskella siinä sivussa viiniä kun muilla on vaaan kaljaa.

Tiny bubbles in the wine make me happy, make me feel fine.

Mutta juu, isä siinä grillaili currycanaa, jotain lihaa eli fläsää ja herkkusieniä pekonilla ja aurajuustolla ja olipa myös itsetehtyjä kermaperunoita ja mozzarella-tomaatti-salaattia. Nams sanon minä. Huomatkaa myös kuvassa näkyvä kuskin jaffapullo. :D Itsehän join viiniä, niin Mikko pääsi kuskiksi. Tosin me oltiin micralla joten ei siinä muita vaihtoehtoja olisi ollutkaan, minä en micraa aja. Periaatteesta. Ja siitä, että en oikeesti osaa ajaa sitä.

Nomnomnononm.


Siellä tuli istuttua sitte yömyöhään terassilla kynttilöiden valossa ja oikein mukavassa seurassa. Välissä piti hakia vähä lämpimämpää päälle ja sitten taas tarkeni mukavasti. 


Kyttyräselkä viininsä kanssa.


NIIIII! Ja eka viikko koulussa takana!

keskiviikko 22. elokuuta 2012

KAITO*

Huomenta!

Oikeesti, voin kertoa, että on herääminen tämmösiin aikoihin on hankalaa. Tässä kun on tullu oltua tekemättä yhtään mitään huhtikuusta lähtien, niin se että pitäis ny heräillä puoli seiskan aikaan.. huhhuh. :D Mut hei, koulu vaikuttaa oikein kivalta tai lähinnä luokka ja linja, kun kouluhan on jo aika tuttu. :p

Nyt täytyy mennä tekemään aamupalaa ja eväät kouluun. Moihei!

*Koulunkäynnin ja aamu- ja iltapäivätoiminnan ohjaaja

torstai 16. elokuuta 2012

Vielä valvotko aamuja vakavana?

Mitä sinulle kuuluu?

Sen jonkun puhelinliittymäfirman mainos on laittanu tässä viimeaikoina miettimään. Ihan hyvin kyllä mainokselta. Että siis myyvä mainos laittaa miettimään ihan vakavia.

Joskus itkettää
Mutta oikeasti! Kuinka usein tulee kysyttyä toiselta

"m i t ä   k u u l u u

vai tuleeko edes kysyttyä. Ja vielä se, kuinka usein tulee vastattua mitä oikeasti kuuluu. Vastaus usein kun on "ei kummempia" tai "ihan hyvää" vaikka tekisi mieli hajota siihen paikkaa ja itkeä toiselle huolensa tai vähän kevyemmen kertoa, että ei nyt ihan putkeen ole mennyt. Iloisista asioista kyllä kerrotaan. Useimmiten kuitenkin on niin, että kysyjä myös odottaa tuollaista helppoa vastausta tai mukavia uutisia ja kysyy kysymyksensä lähinnä kohteliaisuuttaan.
Kuinka usein tulee siis oikeasti kysyttyä toiselta

"mitä  s i n u l l e  kuuluu"? 

Toisinaan on ku ois turpaan saanu
vaikka vaan henkisesti
Tähän olen kiinnittänyt enemmän huomiota viimeaikoina ja olen kysynyt ihmisten kuulumisia ja jos toinen vain on halunnut kertoa, olen kuunnellut. Haittapuolena se, että siinä on sitten alkanut odottamaan sitä, että myös toinen kysyisi. Oon jäänyt kaipaamaan sitä, että joku kysyisi mitä mulle kuuluu ja sitä, kun vastaan, niin asiaa ei säikähdettäisi. Oikeastihan mun murheeni on nykyään aika pieniä ja elämä on mukavaa, mutta tuntuu siltä, että masennuksen pahimmassa vaiheessa ihmiset säikähtivät. Olihan seurani vaihtunutkin hieman vaativammaksi, mutta ei se sitä ole enää vaikka väki niin tuntuu luulevan. Tai jos on joku voisi siitä kertoa, koska itse en niin koe. (En koe olevani raskas kuin fyysisesti, ei siis kannata nostaa syliin) Kokemukseni* mukaan ihmiset eivät tienneet kuinka suhtautua ihmiseen joka kertoo sairastavansa masennusta. Aihetta välteltiin ja kukaan ei kysynyt "mitä kuuluu", koska pelkäsi ottaa vastaan tuntemuksia. Olisi mukava, että joskus kun vastaa esimerkiksi, että "olen ollut väsynyt", niin ihminen kysyisi syytä tai jatkaisi miten tahansa muuten kuin kertomalla "joo nii mäkin, ollu ihan kamala kiire töissä/koulussa/kotona/vessassa/lemmikkien kanssa/koneella/facebookissa". Ei siinä enää jatketa siitä mitä mulle kuuluu vaan mennään sen toisen työstressiin ymsyms.

(*suhteellisen pientä on kyllä tämäkin kokemus, koska asia tuntui niin vaikealta niiiiin jätimpä sitten asian kertomatta. kovin harva siis on oikeasti suoraan multa kuullut, et hei, mä oon kipee)

Kuulumisten kysymistä vähentää myös sosiaalisen median käyttö. Mitään ei tarvi kysyä kun some kertoo kaiken. "Joo, tiiän. Mä näin naamakirjasta, että sä oot päässy kouluun." "Nii, sun kissi kuoli. Kirjotitki siitä kuuklessa."
Oletetaan, että tiedetään mitä toiselle kuuluu, koska se kertoo kuulumisensa Facebookissa tai vastaavassa somen väylässä. Vaikka totuushan on se, että ne hyvät asiat kerrotaan siellä. Asioita kaunistellaan ja väritellään kirkkaammiksi kun ne kirjoitetaan statukseen. Tätä eivät tietenkään kaikki tee, mutta useimmat. Minäkin. Naamakirjaan kerron mukavia asioita tai asioita jotka eivät ole niin henkilökohtaisia, siellä en tätäkään pohtisi. Se on jotenkin niin pinnallista ja pyritään saamaan tykkäyksiä ja olemaan hauskoja. Ei siis toimi jos sanoo jotain vakavampaa. Loppujen lopuksi enhän edes oikeasti tunne kaikkia fb-kavereitani.

Mjoh. Kiitos. Kuunnelkaa Freemania! :)

Mitä sinulta puuttuu kun menet öisin nukkumaan?



ps. Mitä sinulle kuuluu?

maanantai 13. elokuuta 2012

I got a zombie army and you can't harm me.

Nih.

Kaikkea mahtuu viikonloppuun ja kaikkea jää mahtumattakin. Mmmm. Futuramaa <3, hyvää ruokaa <3 ja mukavia ihmisiä ja toisten auttamista.

Perjantaina sain myytyä pikkuveljen puolesta sen sängyn ja se oli se helppo osuus. Haastetta toi sen sängyn alas saaminen yläkerrasta. Kierreportaat, matala katto ja 120cm levee sänky. Meinaan vähän väkisin sitä piti alas sitä työntää. Juurikin työntää, koska se ei nätisti alas tullu. Noh, mutta saatiin se alas ja ehjänä jopa. Siinä isällä ollessa auteltiin sitte myös isää saamaan jotkut aurinkopaneelihässäkkäputket katolle. Parasta oli, että jokainen lasiputki oli pakattu kuplamuovikääreeseen. <3<3<3<3 Tein kuplamuovista kypärän ja rintapanssasin, hain sorkkaraudan ja valmistauduin zombie apocalypseen harjoittelemalla sorkkaraudan käyttöä. :D Mikko otti siitä kuvia, mutta niistä ei ole kyllä julkaistaviksi. :D

Lauantai meni Seinäjoelle. Mulle tartti hankkia hammassuoja nyrkkeilyä varten ja niitä ettiessä päivä menikin sujuvasti. Ihan kolmeakymppiä en suojiin halunnu laittaa, niin täytypä sitte käydä useammassa kauoppassa. Prismasta sitte löyty budjettiin sopivampia. Oli jopa kovinkin halpoja, mutta niihin en lähteny, vaikka varmaan hyviä nekin olis ollu, niin halusin pitkäaikasemmat ja omaan suuhun muokattavat. Ne pysty keittämään vedessä niin, että se muovi pehmeni ja sitte ku ne laitto suuhun, ne muotoutu oman purennan mukaan. :D Kerettiin siinä hammassuojia ettiessä shoppailla muutakin kuten hiusväriä mulle ja käytiimpä me oikein kunnolla syömässä. Tosin aabeeceellä. Mutta oli silti iiiiihan sika hyvää. Mikolla oli joku jumalattoman suureksi paljastunu hamppariateria ja ite otin jenkkicombon. Maailmassa on vaan joitain semmosia ruokia mitä mä en voi vastustaa, siis semmosia joita mä rakastan, syön siis itseni niillä ähkyyn.. Tarkoitan nyt ristikkoperunoita ja cheddar-kastiketta. Yhdessä. Erikseen. Miilaik. <3 Tuossa lautasella ne on yhdessä pihvin yms. muun kanssa.

Tänäämpä se on aika menny sitte hiuksia värjäillessä ja koneella nollatessa. Tai ei niinkään nollatessa vaan Left 4 Dead kakkosta pelatessa tai Futuramaa tuijjotellessa. Päätin kattoa ne alusta, koska se on niiiiin hyvä. Ja Mikko päätti, että en saa enää haukkua Leftistä jos en kokeile uudestaan. (Aikasemmin oon pelannu kerran, mutta en tykänny niin paljoa ku Dead Islandista.) Ja no, oli se ihan hyvä peli tuokin.
Mutta hyvä ei ollu värinpoisto jonka aamulla päähäni lykkäsin. Ajattelin olla kovinkin pihi ja ostin alle vitosen värinpoiston eli semmosen Cameleon ja huh. Vaikutusajan jälkeen pesin hiukset ja ainut mitä tapahtu, oli että juuresta tuli valkonen ja muuhun se ei sitte tehonnukkaan. Tuossa kuvassa ei kyllä erotu se huutava juurikasvu niin paljoa kun mitä se oikeesti on tai oli vielä tuollon. Sittemmin hain kaupasta uuden, kunnollisen, kalliimman ja uskottavamman värinpoiston. Tosin en saanu Lorealin mössöä, kun sitä ei ollu joten päädyin kokeilemaan Carnier Nutrissen mössöä. Ongelma vaan oli, että en tienny uskallanko laittaa kaks värinpoistoa samana päivävä vaikka se eka ei tehonnukkaan. Jaaa pitkän, Mikkoakin raastaneen pohdinnan jälkeen tulin tulokseen: Uskallan. Noh, ihan hyvä näin. Täyttä aikaa en uskaltanu pitää värinpoistoa päässä ja näistä ei tullu ihan niin vaaleen oranssit ku olis ollu hyve, mutta tähänkin jo tarttuu se punanen jonka haluan ja hiukset on edelleen päässä, ne ei veny ku purkka ja homma toimii.


Loppu hyvin, kaikki hyvin.


Lyyti osallistuu myös zombien tappamiseen.

torstai 9. elokuuta 2012

Alkuja.

Eilen aloitin nyrkkeilyn. Kyllä osaakin muuten olla raskas laji, mutta hauska. Se kun vastaansa saa sm-tasosen nyrkkeilijän, alkaa miettimään miksi tänne tuli, mutta kun sitte saaki ihan kunnon opetusta ja näin, niin oppii siistejä juttuja.
Ja sitte ku oppii jo ekalla kerralla muutamia juttuja, takaa sen, että varmasti tulee myös seuraavalla kerralla. Mä olen pitänyt tässä itteäni vaan lihavana, mutta eilen huomasin, että olen saaaaairaan huonokuntoinen lihava. Siksi innostuin vielä enemmän nyrkkeilystä, se on niin kunnolle käyvää. Kyllä illalla pelkän käden nostaminen oli vaikiaa. :p Jossain vaiheessa nyrkkeillessä huomasin, että meni kädet maitohapolle. Ja siitä, että mulla oli miesten raskaat hanskat kädessä, ei ollu kyllä apua. Mutta mä saan omat hanskat. Haluaisin oranssit, mutta niitä meinaa olla vaikia löytää kunnollisia ja järkevän hintasia, niin Mikko ehdotti pinkkejä. D: Mutta empä tiiä. Siellä raavaiden miesten joukossa pinkeissä hankoissa.. Noh, kai sen voisi ottaa huumorilla, mutta mä en usko olevani vakavasti otettava pinkeissä hanskoissa. Siis oranssi it is. :p Täytyy myös hommia hammassuoja, niin ei oo kalusto entinen.

Muita alkuja on, että aloitan parin viikon päästä amiksen. Tai ei sitä nyt amikseksi voi sano, mutta kouluttaudun vuodessa koulunkäynnin ja aamu- ja iltapäivätoiminnan ohjaajaksi. Tänä aamuna sain tiedon, että mut on hyväksytty. Pääsykokeissa kärvistely siis tuotti tulosta. :D Aloitampa nyt päivittäisen kulkemisen Lapualla.

Alku on myös se, että olen löytänyt PMMP:n. Luoja niiden uusin levy on mahtava.

Söin muuten aamupalaksi leipää joka kantaa nimeä Alku.

Ja syksy on alkanu. *huoh*

Loppu.

tiistai 7. elokuuta 2012

HuomentAA.

Mä alotan sillä, että mut juuri herätettiin päikkäreiltä tuomalla ite tehtyä suklaakiisseliä sänkyyn. Välillä mietin mistä tuo mies on ja miten mä sen satuin löytämään. <3 n.n

Yleensä mä en tapaa nukkua päikkäreitä, mutta tänään se täytyi tehdä. Oli niin rankkaa mainostaa itseään ja antaa itestään terve ja fiksu kuva. Olin siis pääsykokeissa Lapualla. Pyrin tässä opiskelemaan koulunkäynninohjaajaksi. Ylivieskaan lähti eroilmoitus perjantaina ja niimpä kun töitä ei ole löytynyt, ajattelin kokeilla josko pääsisi kouluun. Tuo koulunkäynninohjaajaksi opiskelu ei pääse käymään liian raskaaksi, kun se kestää vain vuoden ja saan hyväksilukuja aikaisemmista koulutuksista. Nyt vaan vähän jännittää, kun tulokset saa torstaina. Okei, ne saa JO torstaina, mutta tässä on päivä välissä. Pitää jännittää. Ite kokeet ja testit ei jännittäny, mutta appajee kun lähin kotiin. :D Tuli mieleen kaikki mitä olis pitäny sanua ja jättää sanomatta. *huoh* Noh, ehkä mä pääsen sisään. Jos näin, niin Mikko lupas mulle housut. Oon jo pidemmän aikaa himiöiny violettejä tai viininpunasia housuja ja Mikko lupas palkita mut semmosilla jos pääsen opiskelemaan. :D


Huomatkaa, mä toimin kuin koita. Kun palkinto kiinnostaa, minähän olen asialla.
Noh eniveis, henkkamaukassa olis ollu iihanat liilat housut, mutta ne on loppu. D: Tai siis sen kokoset joihin mun arse olis mahtunu on loppu. Loppuunmyyty. Että hv. Onneksi löysin mukavannäköset viininpunaset housut KappAhlista. Tosin ne on nyt kalliimmat kun ne henkkamaukat, mutta mitäs ei antanu tilata jo. :D
Nööö, mun tuurilla jos pääsen opiskelemaan, on housut loppu myös kappahallista. Mutta sitten ei auta kun jatkaa ettimistä. Ja mun tuurilla en edes pääse opiskelemaan. :D Saako olla pessimistinen. Ei siinä auta, jos en pääse, en pääse. Jos pääsen, niin jipii.

Mut hei, ei mulla muuta. Pitää alkaa valmistautumaan judoon (joo, en harrasta, mutta käyn kattomassa isännän judoamista) ja siispä lopettelen.

Semmonen juttu, että jos joskus saisin viisi (5) lukijaa, niin voisin keksiä jotain jännää. Eikä puutu enää ku neljä. :'c