sunnuntai 28. lokakuuta 2012

Koskaan ei kai käy päinvastoin

Sunnuntain vaikein kysymys on pukisinko paidan päälle vai kääriytyisinkö vain lakanaan.

Edelleen mä jatkan sunnuntaiden ylistämistä vaikka tätäkin sunnuntaita varjostaa pelko, pelko huomisesta ja etenkin pelko maanantaista. Tällä kertaa se huomisen pelko on vielä erityisempi, sillä huomenna, maanantaina pitää aloittaa harjoittelu. Mä vain en odota sitä harjoittelua innolla. Mua ei vain huvita. Tahtoisin jäädä kouluun opiskelemaan ja tahdon tämän vuoden nopeasti ohi. Mä haluan tietää mitä mä elämässäni teen. En varmaankaan koulunkäynnin ohjaajan hommia. Vaikka koskaan ei saisi sanoa ei koskaan.


"minä kuljen siellä missä
maailma on pimeä ja lohduton
takapihoilla joissa kukaan
ei ole leikkinyt aikoihin"


Mä voisin alkaa vaikka kirjailijaksi. Musta välillä tuntuu siltä, että ammatit joissa täytyy olla sosiaalisessa kanssakäymisessä ihmisten kanssa, ei oliskaan se mun juttu. Mä voisin sittenkin mennä jonnekkin tehtaaseen töihin. Vaikka Pellonpajalle. (no okei, en sinne. en vois mennä isän kanssa samaan paikkaan.) Viime aikoina vain on tuntunu siltä, että se kaheksasta neljään -kellokorttityö voi sittenki olla jees.


"surkeutta kannan selässäni
sydämessäni muistoa sinusta
ja se muisto vetää
syvemmälle varjoihin"


No oikei, ehkä mä nyt vaan puijjaan, mutta kuitenkin. Se on tämä vaihe tässä. Se kun ei huvittaisi rasittua eikä ajatella mitään/ketään. Ja se kun kaikki on nii ohkasissa pitimissä. Yksi vastoinkäyminen ja pillit pussiin -meiningillä. :) Mulla onneksi on tuossa tuo joka ajattelee omalla päällään viisaasti ja käskee mua unohtamaan masispäätökset ja -ajattelut. Ihan esimerkkinä tästä kulunut viikko. Koulun harjotteluun liittyen eräs ihminen sano ikävästi (en sano siitä sen enempää, niin ei tule puheita) ja sitten päätin lopettaa koko koulun. Olin jo menossa sillä asenteella, että huomenna käyn koulussa vain sen verta, että ilmotan eroavani. Mikko kuitenkin puhu järkeä. Hyve niin.

Loppupelissä eihän sinne lokakuun loppuun ole enää pitkä aika. Kyllä tämän taistelee läpi.

Ja sitten ollaan taas siinä pisteessä, että mitäs nyt? 

Mä en kyllä yhtään tiedä vielä mitä teen kun tämä koulu loppuu. Ehkä voisin taas koittaa saada töitä. n.n
Mutta onneksi se on sen ajan murhe. Jos nyt panikoin vain tuon harjoittelun läpi. Se kuitenkin on se lähin "murhe". Tänään voisin vielä haaveilla itsestään valmistuvista vohveleista tai sitten voisin mennä tekemään taikinaa ja kaivamaan kaapista vohveliraudan. Voisin harkita myös kuppikakkujen valmistusta.


"jos ei niin pimeä yö täällä ois
en kai koskaan vois
muistaa ihanuuttasi varjonkukka
ja jos päivät olis liian pitkät ja leveät
ei niiden välissä
voisi kokea unen kauneutta"





ps. Vähän on perseestä kun suussa on tikit ja yks niistä on niin ylhäällä poskessa, että se tuntuu kieleen koko ajan. Tuntuu että olis roska suussa. *huoh* Onneksi ei sentään ole kovin kipiä. (veivät siis kirurgisesti viisaudenhampaani) Tosin se, että ei tunnu kipiältä voi johtua määrätystä annoksesta oranssia buranaa.

pps. Lainaukset tuossa välissä on Kotiteollisuuden kappaleesta Varjonkukka. Kappale ei itsessään liity kirjoittamaani, mutta se sattui soimaan kirjoittaessani tätä ja vaikutti niin, että oli pakko lisätä pätkät tähän. :)

maanantai 22. lokakuuta 2012

Oppimispäiväkirja

Oppimispäiväkirjoissa on usein kysymykset tai lauseenjatkamisjutut kuten Ennestään tiesin ja Tänään minä opin.

Noh, ennestään minä tiesin, että Duactin hinta on noussu, siihen ei saa kela-alennusta joten se on siis kallis. Tänäänpä minä opin, että jumaklavi, se Duact on oikeesti _kallista_. Siinä vaiheessa ku apteekintäti sano hinnan olevan 20e, olis tehny mieli sanoa, että en tarvikkaan. Antibiootit oli kolme euroa ja noi tollei hyvin paljon. No, parempi liman irrota ja nenän nyt sitte aueta. Kävin siis tänään sairaanhoitajalla ja sain antibioottikuurin lähinnä kuuroon korvaani.

Olin tänään myös tunnin koulussa. Sen verran sopivasti, että kerkesin ahdistua tulevasta harjoittelusta. Kuka oikeesti repii ja määrää noi kaikki kriteeri ja _kuka_ kirjottaa ne niin, että tämmönen maalaispallero ei ymmärrä. Siis amk:sta on ikävä helposti ymmärrettävää harjottelun ohjausta/ohjeistusta ja sen aikasia tehtäviä. Sana asiakaskuvaus koulunkäynnin avustajan hommissa on vähä.. outo?

Koulusta kotiuduin sopivan nopsaan, niin pääsin ottamaan välikuoleman sohvalle. Sitten soitti  äiti, että KAHVILLEE. <3 Joo, mentiin Hanna-tätiin kahville. Tai mä kyllä otin teetä, kun en sitä kahvia juo. Joi vieläpä ehkä parasta teetä koskaan. Maku oli shamppanja-mansikka. Nams. Muumi-teekään ei maistu enää millekkään ton jälkeen.

Mulla mansikkajuustokakku vaniliakastikkeella ja taustalla äitin kinuskileivos.
Oli nam.

Illemmalla menin sitte kannustamaan isää ja Mikkoa renkaiden vaihdossa. Ite en osallistunu kun en viittiny pitkittää tautia. 4/6 autosta sai talvirenkaat alle, sitte tuli niin pimiä ja kylmä, että piti lopettaa. Huomenna siis vielä mun ja isän autot.

Nyt nukkumaan niin jaksaa huomenna taas touhottaa.

lauantai 20. lokakuuta 2012

Bileet sohvalla

Harmittaa kun en päässy lähteen Mikon veljen synttärihibbalointiin.
Harmittaa ihan sikana vaan junnata kotona kipeenä.
Mun korva on kipee ja kuuro.
Päässä tuntuu kamala paine noustessa ja kumartuessa.
Yskä on tehny kurkusta kipeen ja lima ei enää irtoa.
Nenän pielukset kesii niistämisestä ja lotossa ei ollu tarpeeks oikeen.

No, mutta emmä valita (paitsi siitä, että oisin oikeesti halunnu lähtee, mutta fiksuna en lähteny. Oisin kuollu tolle reissulle.), saan rötköttää kissojen kanssa sohvalla peittoon kääriytyneenä, kattoa Travoltaa mekossa ja syödä Ben & Jerry's Cookie Dough -jäätelöä. Se on parasta.
Tuhlasin tohon jätskiin kaikki rahani. Paitsi sen 50 senttisen jonka laitoin kulta jaskaan ja jolla voitin kolme euroa. Sillä kolmella eurolla ostin kolme riviä lottoa ja en enää voittanu. Hö.

No, kuitenkin on jätskiä ja leffoja ja peitto. Kyl mä pärjään, mulla on bileet sohvalla.
Laitoin huulipunaa ollakseni mukana juhlkinnassa!

Hyvää lauantaita kaikille! :D

keskiviikko 17. lokakuuta 2012

Olipa kerran..

Eilen oli kivaa.



Tänään mä oon kuumeessa. Mutta silti kannatti lähteä eilen. Ajoin Kauhavalta Vaasan kautta kyydissä Kettu ja Sanna ja me mentiin Ullan ja Samulin luo Kalajoelle. Siellä saatiin meidän vedossa voittamat pitsat. Ulla kun meistä ensimmäisenä meni leikkaamaan hiuksensa ja siksi oli meille muille velkaa pitsat. :D Pitsa oli oikeesti hyvää. Semmonen oikee pannupitsa. <3
Koko matkan eilen, oikeestaan jo ennen Ylihärmää, alko tuntua, että kuume nousee. Mutta särkylääkkeen voimalla koko päivän jakso. Yöllä kun pääsin kotiin ja aloin nukkumaan, niin lääkkeet ei sitte enää auttanukkaan. Pää oli niin tukossa, että uni ei meinannu tulla.

Tänään onki sitte saanu nollata tuon Once upon a time -sarjan kanssa. Ihan viihdyttävää  katottavaa, mutta ei tuo niin hyvä oo, kun mainonta on antanu ymmärtää. Itseasiassa mua ärsyttää siinä pari juttua, mutta pakko toi eka kausi on pakko kattua loppuun nyt kun oon alottanu. Ja eipä tässä toipilaana oo muutakaan tekemistä. Paitsi voishan noita suomen kielen tehtäviä tehdä. TAI kattoa tuota sarjaa.

Aivan ensimmäisenä mä meen kuitenkin keittämään teetä. Ja nyt on semmonen tilanne, että tarvitaan tehokasta teetä.


perjantai 12. lokakuuta 2012

Paluu nummelle.

Mulla oli aamusta väsy, mutta lähin kouluun. Ajaminen oli haaste mutta pääsin turvallisesti perille. :p Koulussa oli hauskaa. Tulin kotiin ja pikkuhiljaa alko väsy kasvaa ja siinä vaiheessa kun ensin oli kissan kakkat paidalla kun otin kissan syliin, jakso vielä nauraa, mutta kun kävelin kissan kakkaan.. Huomasin, että huumorinkukka oli kadonnu. No, ei siinä. Paitsi, että aloin tuittuilemaan Mikolle. :) Ja se alko ärsyttää, kun ei ne kissansotkut Mikon syytä ollu. Ei siinä. Kyllä mä jo oon lopettanu. :p Ja tossa vieressä on yks Happy Joe ja kello on pian neljä (nyt 1553). Eikä tolle yhelle sais muutenkaa tinttailla. :D

Sain juhannuslahjan joka vaati jo kuuntelutaitoja sekä sen lahjan käyttö multa että sen osaaminen ostaa Mikolta. Sain siis Thomas Hardyn kirjoittaman kirjan The Return of the Native äänikirjana. Parasta asiaa ei ole vielä mainittu..
Sen kirjan on nauhalle lukenut Alan Rickman. <3 Sillä miehellä on niiin ihana ääni, että oon ihan liekeissä. Onneks ensviikko on lomaa, niin voi makoilla sohvalla ja kuunnella Rickmania. Ja jos kirjassa jokin kohta jää ymmärtämättä voin hakea sen kirjastosta suomennettuna. Se on siis suomeksi Paluu nummelle.

Joskus on ollu puhetta Rickmanin äänestä ja Mikkopa onki sen heti vinkkinä -> hankki mulle Rickmanin puhetta vajaa 16 tuntia. :D




Kattokaa toi video! Se on yhestä mun lempparileffasta  (Järki ja tunteet). Kuunnelkaa kun Rickman lukee tai yleensä puhuu. Ja kyl te tiiätte, kuitenki ootte kattonu jotain Harry Pottereita. Mut nyt mä lopetan fanityttöilyn ja alan kattoon Ugly Americanssia.

Ehkä kirjottelen illemmalla lisää. Jos saan jotain oikeeta aihetta. :p

torstai 11. lokakuuta 2012

Pienetkin hetket.

Mun pitää pian eli kasin korvilla lähteä ajelemaan kouluun ja nappaampa luokkakaverinkin kyytiin, mutta sitä ennen mulla on tässä hyvin aikaa haaveilla. Tämän pienen hetken päätin käyttää siihen, että menen ebayhin. :D Etsin sieltä tasan yhtä tuotetta. Samaa haen myös suomalaisista verkkokaupoista, koska haluaisin ennemmin  sen suomiasetuksilla.

Kyseessähän on pitkäaikainen rakkauteni kohde

*rumpupärinää*


avaruusrangeri Buzz Lightyear

Oon jo suhteellisen kauan haaveillu tommosesta action figuurista, varsinkin suomea puhuvasta, mutta niillä on aika suolainen hinta opiskelijan kukkarolle. Silti saa haaveilla.

Ja voi, olin kuolla kun noita oli myynnissä Kärkkäisillä Ylivieskassa. Piti aina siellä käydessä kiertää leluosaston kautta, että sai viettää aikaa tuon komean lelun kanssa. :D Jopa siihen joku luokkakaveri jo silloin kyllästyikin. :D

*huoh* Nyt mä lähden kyllästymään kouluun. MO!

ps. Mistä sä oot haaveillu jo kauan, mutta et oo vieläkään homminu?


sunnuntai 7. lokakuuta 2012

"Happiness is like a kiss. You must share it to enjoy it."

Mä oon niin rakastunu Hartwallin Happy Joe -siideriin. Se on ku omenamehua jossa on joukossa viiniä. Lisäksi se on ihanan sameaa ja se saa sen näyttämään ihan oikeesta omenasta tehdyltä. :D Parasta sen hyvän sisällön lisäksi on söpö pullo ja ne korkit <3. Joka korkissa lukee joku onnellisuuteen liittyvä teksti. n.n Otsikko on siis pullonkorkista. :D

Plöh, meillä ei patterit toimi ja täällä on kylmä. Aamulla kun tuli pois lämpimän peiton alta, tuntu ku ois syntyny uudelleen tähän kylmään maailmaan. :p

Eniveis.

Mä leivoin viikolla pullaa. Tuli hyviä. 

Viikolla mä oon ollu paljosti koulussa. Oli melko vähän hypäreitä, ei oikeestaan ainuttakaan. Ei ainakaan keskellä päivää. Maanantaina oli tosin kokonainen päivä hypäreitä. Tuli siis pidennetty viikonloppu.
Niihei, lupailin parempaa kuvaa mun otsiksesta.

Tykkään siitä ite kovastipaljon. <3

Perjantaina saatiin kokea astetta pidempi sähkökatkos ja voi kuulkaa. Kyllä kynttilöiden löytäminen on hankalaa, kun ei niitä muuten tässä talossa polteta -> kissat palais ja polttas taloaki. Noh, mutta kyllä niitä sitte löyty ja kissat ei polttanu ku vähä viiksikarvojaan liekkiä ihmetellessä. n.n

Eilen tuli lähettyä ääsjoelle, kun ei muutakaan keksitty. Ja voi..

Löysin viimein kengät. Ja nämä rakkaudet oli vieläpä tarjouksessa!


Hankin myös viimein tämmösen lip stain/lip tint -asian. Elfiltä mun piti tommonen huulitussi tilata,
mutta ne on siellä ollu loppu jo pidemmän aikaa.
Löysin sitten ton Rimmelin vastaavan puoleenhintaan ja päätin ostaa.



Väriltään tuo kyseinen on oikein mukava. Se on sävy 10 eli Everlasting Mauve. 
Sen sanon, että nimensä veroinen tuo ei ole.
Nimi lupaa 1000 muiskua ja tuo ei kestä edes vesilasia ja mielestäni annoin kyllä hyvin kuivua, että ei siitäkään ole kiinni, kun heti jäi punat lasinreunaan.
Tai ehkä vika oli kuitenkin mussa. Täytyy testiä uudemman kerran.

Haastetta oli myös siinä kun piti osata piirtää ensin huulten rajat ja sitten värittää. Eikä siinä. Siis huultenrajauskynällä homma on iisimpää, kun se on niin kaponen, mutta tossa on pää niinku tussissa. Siis ihan oikeasti se on tussi. :D 
Mutta sitähän mä halusin.

Kävin mä eilen myös Lindexillä, KappAhlissa ja H&M:ssä. Tarkotuksena oli saada housut, kun mun lempifarkut otti vähän ikävästi hittiä ja sisäreidessä on reikä. Mutta kuten yleensä kun jotain lähtee ettimään, niin sitä ei löydy. Niimpä sitten housuja en löytäny, mutta rakastuin kovasti erääseen henkkamaukassa.

Siis oikeesti (painapaina->) tämä neulepusero! (<-painapaina) Ja juurikin korallin värisenä oli aivan ihana. Jos se olis ollu kympin halvempi, oisin sen kotiuttanu heti! Ja juurikin suurimpana mahdollisena kokona, eli kolme kokoa liian isona. <3 Se oli niiiiiiiin ihana. Melkeen itkin sovituskopissa, kun tuijjotin hintalappua. :D

Mut maksetaan nyt ensin tiukalla aikataululla tullu koulumaksu ja katellaan lämpösiä neuleita sitte. *huoh* Täällä tosin on nyt niin kylmä, että joku tommonen ois ihana. Pitää varmaan mennä kollaamaan vaatekaappia, että saa lisää lämmintä päälle.

Säästämisestä ja ostamattajättämisestä puheen ollen, mä niiiiin haluan tilata lisää venytyskoruja vaikka kuitenkaan en käytä ku tätä yhtä paria. Nää puiset kun on niiiin mukavat. Ne ei kylmety edes pakkasilla eikä lämpene saunassa tai föönatessa, mitä tekee metalliset ikävästi. Ne on helppo puhdistaa ja näyttää kivalta. Tämmän linkin takaa löytyy ne mitä käytän päivittäin vaikka ois mulla erilaisiakin. Siis muovisia on vaikka kuinka monet. *huoh*
Silti aivan edottomasti tahtosin tilata lisää.
Voivoi. Onneks pian on veronpalautuskuu. :p


perjantai 5. lokakuuta 2012

Mä en jaksa.

Huomenta.
Kaikille tiedoksi, että mä en jaksa. En jaksa nousta sängystä vaikka kouluun pitää lähtee. En jaksais kouluun. En jaksais vaihtaa mukavia yökkäreitä pois. En todellanaan jaksais kammata naamaa..

Mutta tiiättekö mitä. Mä nousen. Mä lähen kouluun. Vaihdan myös ne yökkärit päivävaatteisiin..

Mutta siitä naaman kampaamisesta..

Miten tämä pelastetaan?