maanantai 26. marraskuuta 2012

That's why we can't have anything nice.

Mä rakastan kissoja, mutta mä toisinaan en voi sietää kissoja.

Kysymys kuuluukin: MIKSI MÄ HALUSIN KISSOJA?

Noh, siis nehän on niin valloittavia ja suloisia. Mielestäni kivempia kuin koirat, sillä ovat itsenäisempiä. Ja tavallaan viisaampia eläimiä, vaikka meillä kumpikaan ei ole penaalin terävimmästä päästä. Silti.

Rakkaan Sulon menettäminen oli kova paikka, mutta se kissa elää mussa aina mukana. Sen verran syvät naarmut se söpöläinen aiheutti, että varmasti vielä vuosia näkyvät. Vaikka Sulo olikin vallan suloinen rakkauspakkaus, sen ongelma oli, ettei se ollut oppinut miten lujaa saa purra. Oli raukka viety emoltaan liian aikaisin.

Tämmöistä saa aikan kissan potku.
Melko vaaleitahan nuo on, mutta silti näkyvät hyvin selvästi.

Noniin. Sulosta jouduin siis luopumaan ja elämä ilman kissaa oli hankalaa. Mutta kun tuo isännyskin on kissaihmisiä ja minä tarpeeksi kitisin ja selailin kissatalojen sivuja ja lehti-ilmoituksia, niin tultiin päätökseen. Meille siis haettiin kaksi kissanpentua Kortesjärveltä. Kissat oli luovutusikäisiä kääpiöitä ja hyvin koulittuja. Osasivat vessahommat, ruoka maistu ja voimankäytön rajat oli hallussa. Eli näiden kissojen kanssa ei ole ollut ongelma päälle hyökkiminen. Nämä kissat on aivan ihania palleroita.

Kattokaa ny! <3

Näiden kissojen ongelma on kaiken järsiminen. Isä otti mun kellon korjatakseen sen, kun kissat tiputti sen seinältä ja koneisto hajos. Tänään hain sen takas kotiin ja nyt kello näyttää tältä.

Eikä siis tässä mitään. Sekunttiviisari on vain hieman mutkalla..

Tai noh.. vähän enemmänkin.
Otsikkona Mikon kommentti tilanteeseen.

On ne kissat sulosia. Toisinaan pistää vaan miettimään, että eikö joku hamsteri ois helpompi. :p Noin niinku henkisesti.. :D

ps. Kävin ostamassa lenkkarit.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti