tiistai 31. joulukuuta 2013

Vuosi 2013



Kaikkia tietenkin kiinnostaa kuinka tuo meikäläisen vuosi sujui. Eikös juu?! :D Eniveis, tämmöstä settiä tulee nyt kuitenkin. Ihan vain koska mä oon semmosen jo useempana vuonna kirjotellu. Se on itelle semmonen kiva katsaus vuoteen. Kovasti paljon anteeksi kuvien kierrätyksestä. Kuvat on poimittu näes vuoden varrelta jo julkaistuista postauksista. Tämä, koska mulla on käytössä uus pöytäkone ja kaikki kama ei oo vielä päätynyt tämän sisuksiin. Mutta pitemmittä alkupuheitta:






MINÄ:

1. Oletko muuttunut paljoa viimeisen vuoden aikana?
- Olempa tainnut. Ainahan sitä muuttuu, mutta nyt täytyy sanoa, että olen jopa hieman aikuistunut. Tai ainakin on alkanut tuntua aikuiselta, kun on ikioma auto, johon itse maksan vakuutukset ja kun käyn ihan oikeissa töissä. Ihan oikeella palkalla. 

2. Oletko lihonnut?
En. Enkä laihtunut. Harmittaa kyllä, koska kyllähän se olisi mukava pikkusen pienempi olla. Kyllähän siinä ennen häitä tuli pidettyä pientä herkkulakkoa, mutta en kuitenkaan himolaihduttanut häitä varten. Jos mä muuten oon aina tämmönen, niin miksi sen yhden päivän takia pitäisi pienentyä. Kyllä mä tässä koitan, ajan kanssa.

3. Oletko saanut porttikieltoa minnekään tämän vuoden aikana?
- En. Niin vähän käyn yhtään missään ja sitten kun käyn, osaan olla ihmisiksi.

4. Oletko ollut elokuvissa YKSIN tämän vuoden aikana?
- Ei, en vieläkään. Täytyis kyllä joskus kokeilla, kun sitä niin kehutaan.

5. Oletko ottanut tatuointia/lävistystä viimeisen vuoden aikana?
- Kiitos äärimmäisen ihanan eksvaimoni, sain jo heti alkuvuodesta otettua kuvan josta jo kauan olin haaveillut. Rahoja oli kasassa jo puolet ja sitte.. Syntymäpäivänä postiluukusta tipahtanut tatskalahjakortti oli kyllä jotain niin <3. Sillä siis sokerikallo ja O ja V käsiiin.





IHMISSUHTEET:

1. Oletko saanut uuden ystävän tämän vuoden aikana?
- En varsinaisesti ystävää, mutta monia kavereita.

2. Oletko tehnyt jotain tänä vuonna, mitä et ole ennen tehnyt?
- No, ainakaan koskaan aikaisemmin en oo menny naimisiin.




3. Oletko seurustellut tämän vuoden aikana?
- Vakavammin kuin koskaan.

4. Kerro pari parasta muistoasi tältä vuodelta?
- Itsessään jo koko hääpäivä on paras muisto, mutta pitkä päivää on ollut pikkujuttuja joista on tullut omia ihania hetkiä joita muistella. Niistä mainittakoon ensimmäisenä mieleen tullut.
 Hetki kirkon ovien takana isän kanssa, kun prinsessa ruususen juhlamarssin ensimmäiset sävelet alko soida. Jännitti niin pirusti, Mikkoa en vielä nähny ja suntio avas niin maan hitaasti ne ovet. Se hetki on kyllä syöpyny sisimpään. "Se on menoa nyt!" n.n Toinen mainitsemisen arvoinen hetki, tapahtui matkalla Nummeen. Tai siis se on se matka Nummeen. Joku jota oli taas koko pitkä vuosi pitäny odottaa, oli käsillä. Sen matkan päässä. Se fiilis!




Tämä kuva on matkalta.


5. Oletko riitaantunut kenenkään ystäväsi kanssa kuluneen vuoden aikana? 
En ole. Mutta jotenki kauemmas on tullu joistakin ajauduttua. Ja ihan ilman mitään syytä. On vaan molemmin puolin yhteyden pito jäänyt.

 RANDOM:

1. Kuka oli paras uusi tuttavuus?
- Yks työkaveri ainakin. :D Mielettömän mukava. On ollu mukava tutustua.

2. Piditkö uudenvuodenlupauksesi?
- Se on helppoa kun ei lupaa mitään. :D

3. Synnyttikö kukaan läheisesi?
- No kyllähän niitä poikimisia tähänkin vuoteen mahtui.

4. Kuoliko kukaan läheisesi?
- Ei.

5. Missä maissa kävit? 
- En niin missään, mutta passin jo sain hommattua. Ehkä se maastapoistuminen vois tapahtua ens vuonna!

6. Mitä haluaisit vuodelta 2014 sellaista, joka ei onnistunut vuonna 2013?
- No ehkä tähän vois nyt sanoa sen painon pudottamisen. Vaikka se ei tänä vuonna varsinaisesti epäonnistunut, en en oikein yrittänytkään. Samoin se ulkomailla käynti vois olla kiva. Vaikkapa sitten tallinnanreissuna. Matkailu avartaa ja tänä koto-Kauhava alkaa olla jo melko tuttu.




7. Mikä päivämäärä säilyy muistissasi vuodelta 2013?
- 27. heinäkuuta. Heidin nimipäivä, Unikeonpäivä ja Heidin ja Mikon hääpäivä.

8. Vuoden suurin saavutuksesi?
- Töihin pääsy. Siis ihan aikustenoikeisiin töihin pääsy. Ihan oikeella sopparilla. Ei harjottelusopparilla eikä vain kesän ajaksi. Ei. Vaan pitkä (määräaikainen tosin) ja näin ollen vakaa. 

9. ...ja suurin epäonnistuminen?
- "mä kunnostan pyörän ja alan kulkee sillä kaikki reissut!"

10. Kärsitkö vammoista?
- No en. Vaikka yleiskoneella polveeni melko ison vekin teinkin, niin sekään ei tikkejä vaatinut.




11. Mikä oli paras asia, jonka ostit?
- Paras ostamani asia. Hmm. En mä vissiin oo huonomuistinen tai mitään, kun en meinaa muistaa sitä elämäni isointa ja päivittäisessa käytössä olevaa ostostani. Meinaan ostinhan mä auton! Ja hyvän auton ostinkin. Kulutus on pientä, ilmastointi löytyy ja tarvittaessa kyytiin mahtuu viisi. Nissan micra. :D

12. Kenen käyttäytyminen ansaitsi kiitosta?
- ... Minun ... ?

13. Kenen käyttäytyminen aiheutti ahdistusta?
- Emmä tiiä. Kissan? Oksentelemassa koko ajan.

14. Mihin käytit suurimman osan rahoistasi?
- No siihen autoon. Mutta sitten kyllä myös aika hyvin on palanu rahaa renttuihin.

15. Mistä innostuit eniten?
- Pelaamisesta. Noin niiku yleispätevänä vastauksena. Vaikka siis jukolattomasti oon pelannu jo edellisvuonna, mutta tältä vuodelta on tuttu lause: "Oli rankkaa töissä, voidaanko tappaa zombeja?". Ja onhan niitä tullu teilattua, kuten bandiittejakin. Mmm. Mikon kanssa Borderissa on kasassa vasta 138 tuntia.


Pasi Borderlands kakkosesta.

Mauri Skailimista.


16. Vuoden 2013 ihmiset:
- Läheiset. Oma perhe ja Mikon perhe. Ihmiset jotka oli mukava tekemässä meidän päivästä semmoisen kuin se oli. Ihania ihmisiä!

17. Verrattuna tähän aikaan viime vuonna, oletko onnellisempi vai surullisempi?
- Paljosti onnellisempi.

18. Lihavampi vai laihempi?
- Samampi.

19. Rikkaampi vai köyhempi?
- Rakkaampi. Ja myös rikkaampi. En rikas, mutta rikkaampi.

20. Mitä olisit toivonut tekeväsi enemmän?
- No niitä kauppareissuja sillä pyörällä. Ja käsitöitä. 

21. ...entä vähemmän?
- Netissä nollaamista. Kuinka paljon kaikkeen turhaan nettiseikkailuun onkaan mennyt aikaa. Senkin olisi voinut käyttää pelaamiseen tai postausten kirjoittamiseen.




22. Miten vietit joulun?
- Joulu sujui perinteisin menoin Nummessa. Sää oli kaunis. Lahjoja tuli. Mieli oli iloinen ja kaikkea muuta. Enää puol vuotta! Ja liputkin on jo! ♥




23. Jos voisit mennä ajassa taaksepäin ja muuttaa yhden hetken menneestä vuodesta, mikä se olisi?
- Emmä semmosia. Kyllähän sitä on jotain pikku juttuja jotka jäi hetkeksi vaivaamaan, mutta ei mitään semmosia joilla olis oikeesti merkitystä. Ja siltikin mä tahtoisin nähdä asian näin, että jokainen asia tekee musta mut, jo jos jotain niistä muuttais, mä en olis mä.

24. Rakastuitko vuonna 2013?
- Hmmm.

25. Kuinka monta yhden illan juttua sinulla oli?
- 0.

26. Mikä oli mieluisin tv-sarja, jota seurasit?
- No se Supernatural, Walking Dead, Orange is new black, Sleepy Hollow, Almost Human.. Siinä nyt edes joitain mainitakseni.

27. Vihaatko tällä hetkellä ketään?
- e.

28. Mikä oli paras lukemasi kirja?
- No se neljäs suomennettu Noituri.

29. ...entä musiikillinen löytö?
- Ei tuu kyllä yhtään mieleen. Ehkä mä en siis tehny löytöjä?

30. Mitä halusit ja sait?
- Mm. aviomiehen.


Kun kaksi ei riitä.


31. Mitä halusit, muttet saanut?
- Kolmatta kissaa.

32. Mikä oli vuoden suosikkielokuvasi?
- Se Hobitti siellä Smaugin autioittamassa maassa.

33. Mitä teit syntymäpäivänäsi?
- Ei pysty muistamaan. Siitä on jo vuos ja seuraavat on lähempänä kuin edelliset. Meinaan ylihuomenna tanssitaan. :) 

34. Ketä kaipasit?
- Ystäviä lähellä ja kaukana.

35. Mikä tai kuka sai sinut pysymään järjissäsi?
- Vapaapäivät.

36. Oletko joutunut tappeluun?
- En.

37. Oletko tehnyt mitään luvatonta vuoden aikana?
- Luonnollisesti. Koska mm. ylinopeus on luvatonta.

38. Oletko juonut "perseitä"?
  - Kerran tais mennä liian lujaa.

39. Oletko tehnyt jotain, mitä olet katunut kauan jälkeenpäin?
- Iltaa jona meni liian lujaa. Mutta siitäkin selvittiin. :D


Siinäpä oli nyt vuoteni. Kiva jos sen lukemisesta jotain iloa sait. :D Mulla mielessä pyörii vain yksi postaus, mutta aion silti painaa julkaise. 



Ei siis muuta kuin 
onnea matkaan
 uudelle vuodelle.
Olkoon se hyve!

tiistai 24. joulukuuta 2013

Hyvää ... !




Mitä ikinä sä nyt vietätkin:


nauti, 
rauhoitu, 
rakasta. 



Hyvää sitä jotain sulle.


Rakkaudella
Heisi     

tiistai 3. joulukuuta 2013

Ei

Tiedättekö.

Mulla taitaa olla ongelma. Se on semmonen, että en osaa sanoa ei. Äskenkin soittivat, että voisinko kuitenkin tulla huomenna, vapaapäivänäni töihin ja sanoin joo. Mulla ei oo huomiselle suunniteltuna mitään ja siksi en osaa sanoa ei. Kun ei mulla periaatteessa ole mitään syytä kieltäytyä. :D

Nojoo. Ei se varsinaisesti ole vakava ongelma. Ainakaan vielä. Sitten jos alan asumaan töissä, niin sen voi jo ongelmaksi luokitella. Ja onhan tuossa se mukava puoli, että palkka on välillä vähän isompi.



Ja hei, nyt anteeksi arvon lukijat, koska tehän tästä kärsitte. Kun ei koskaan ole aikaa alkaa kirjoittamaan. Saati kuvailla, että saisi valmiit postaukset viimeisteltyä. Mä luen vielä tähän lääketenttiin ja sitten lupaan parantaa tapani. Ainakin yksi aihe polttelee niin kovasti joka päivä blogeja lukiessani, että siitä on pakko päästä riehumaan! :D Hei, kyl mä kirjottelen.

maanantai 25. marraskuuta 2013

Niin, no nukuin

Kissat ei ole yövuorolaisen ystäviä. Ei ainakaan meillä. Meillä kissat ei pääse yöllä makkariin. Me nukutaan ja ne pysyy poissa ja useimmiten jopa hiljaa. Mutta kun joku lukittautuu aamulla makkariin.. Pieni kissa ei voi ymmärtää miksi ovi on häneltä suljettu. Vastahan sieltä yksi heräsi, miksi toinen tulee kotiin ja ryykää heti suljettujen ovien taa?

Meidän Ansalla on tosi pieni ääni. Surkea pieni vinkuna. Mutta kun se tahtoo jotain, siitä lähtee kimeä ja vaativa hieman kovempi ääni. Ja sitten se raapii ovea ja siitä Lyyti innostuu kaveriksi. Ja näin oven takana on kahden kissan kuoro. Ja sängyssä makaavaa väsynyttä ihmissaatoa lievästi vituttaa.

No, sain kuitenkin nukuttua. Nyt yö II.

Nukkukaahan hyvin. :p

sunnuntai 24. marraskuuta 2013

Ja siksi olen minä 1.







Tiedättekste nää lasten räsyt/rievut/rätit? Nää unikaverit joita kannetaan koko ajan mukana, joita ilman ei voi lähteä kotoa ja joita ilman uni ei tuu ikinä. Minä, Heidi kakskytkolme vee omista semmoisen. Tavallaan. 

Mulla on siis yks muumipussilakana, joka on ollu mulla jo kaaauan. Joskus kauan kauan sitten sain pussilakanasetin lahjaksi jo edesmenneeltä mummultani. Tyynyliina on kadonnut jo aikoja sitten, mutta pussilakana on teoriassa hengissä. No, ainakin se on tallessa. 


Kattokaa ny kuinka söpö toi tanssahteleva Muumipappa on!


Mähän en omaani kanna kuin räsyä joka paikkaan ja yökyläilykin sujuu oikein hyvin ilman sitä, mutta kotona se peitto kantaa monta virkaa. Ensin alkuun kun sen kuntokin oli parempi, se toimi peittona kun katsoi telkkaria sohvalla. Nyt kun se on ei niin kunnossa, osa siitä toimii hiuspantana, kissanleluna, tyynynsuojana ja kun mä oon kipeenä, laitan sen olkapäille. Tai koneella istuessani se toimii jalkojen päällä peittona tai juurikin olkapäiden lämmittäjänä, riippuu mihin on kylmä. Monta hommaa, yksi useammassa osassa oleva peitto.




Oikeestihan tossa kunnossa oleva peitto joutas jo roskiin, mutta mä en malta luopua. Se hetki, kun olin laittamassa täkkiä sen sisään ja haperot kuluneet saumat anto periksi, tuli melkein itku. Ja siitä hetkestä tuo pussilakana sai uusia tehtäviä ja käyttötarkoituksia. 


Toi tyynynsuoja-tarkotus on oikeesti tärkee. Kun meen pää märkänä nukkumaan, niin melkosesti lähtee väriä hiuksista.

Varsinkin pinkki shokki on heti tyynyssä. 

Varmaan se meillä täällä pyörii niin kauan kunnes katoaa. Siitä kun pieniä paloa repeilee koko ajan. Ehkä mä sitten voin jo roskiin se laittaa, kun jäljellä on joku 10cm kertaa 10cm pala. Tosin, siitäkin vois kehitellä vielä jotain.. Noh, katsotaan. Vielä näillänäkymin loppusijoituspaikkaa ei tarvitse miettiä! Mulla on rakas peitto, ja siksi olen minä. :D


Onko teillä mitään vastaavaa peittoa/tms. asiaa, 
josta ei vain malta luopua vaikka ehkä kannattaisikin?

torstai 21. marraskuuta 2013

Mitä jos alkaisin juttusarjan?

Ompas typerä otsikko! :p

Mä päätin omatunnon kolkuttelemana aloittaa juttusarjan, että uusia postauksia tulis edes suht tasasemmin.

Kehittelin idean, (tosin onhan joku jossain voinut tämän jo keksiä) että kirjoitan pikkupostauksia asioista jotka tekee minusta minut. Pieniä asioita arjessa, jotka kuitenkin kertoo musta tai on mulle tärkeitä.

Mietin hommalle nimeä ja se olkoon se jota ensimmäiseksi ajattelin. Homma kantakoon nyt siis nimeä "Ja siksi olen minä".

Musta tää kuulostaa/kuulosti hyvältä idealta, mut voi tää toki olla niitä juttuja jotka toimi paremmin mun päässä. Noh, kertokaa toki mielipiteenne! Ja se, että minä viikonpäivänä tämmösiä olis muukavin lukia? Ensimmäisen "koevedoksen" voisin tuikkata pihalle nyt viikonloppuna, jotta saatte osviittaa, mutta täytys viel keksiä päivä jollon niitä tulis säännöllisesti. Ehdotuksia?

ps. Anteeksi mahdollinen sekava ulkoasu ja teksti ylipäätään. Postaus on kirjoitettu kännykän sovelluksella. :D

Hyvää yötä!

perjantai 15. marraskuuta 2013

Money x 3

Must be funny 
In the rich man's world


Raha on asia, josta mä en tykkää puhua. Ja kun on vielä kasvatettu siihen, että raha-asioista ollaan hissuksiin. Kuitenkin raha on ollut mulle ahdistuksen aihe jo pitkän aikaa ja mietin sitä usein, niin eilisen innoittamana ajauduin teille hieman kirjoittamaan. Eilen oli siis sarjassamme yhellainen kauppareissu. Keskustelu miehen kanssa meni kutakuinkin koko ajan seuraavanlaisesti.


Minä: Ostetaanko piimää?
Mies: No miksei..
Minä: Niinno, kyllä sitä tämän päivän pärjää ilman. Haetaan huomenna.

tai näin

- Tekee mieli jäätelöä.
- Haetaan huomenna.

tai

- Oi kato, täällä olis nyt tätä.
- Jes, tommonen haetaan huomenna.

ja kaiken huipuksi

- Hitto, tääl ois nyt tää ompelukone ihan sikahalvalla. Onkohan näitä enää huomenna.
- Tullaan huomenna kattomaan.


Kyseessä oli siis eilisen 14. päivän kauppakeskusteluja. Joku voikin hoksata syyn miksi eilen näin keskusteltiin. :) Kerron kuitenkin, että ei mene pelkästään arvailuksi.

Tänään siis tuli jotain mitä eilen ei ollut. Eli rahaa. Eli tänään on palkkapäivä. Me molemmat kun ollaan tuntityöläisiä. (Onks toi nyt oikee termi?) Ja palkka tulee kahden viikon välein. Ja kuun ekasta palkasta kun menee vuokra, niin siitä jää hintsummin käteen. Varsinkin jos menee ostamaan auton ja siitäkin pitää kerralla maksaa vakuutukset ja verot ja muut. :D


Noo, mut kato eilen käytiin jo kaupassa kattelees, että mitä tänään haetaan. Hyvin suunniteltu kauppareissu edessä. :)


Mut se ompelukone oikeesti jännittää. Meinaan netissä se sama Singeri oli paljon kalliimpi. Siksi olis toositoosi mukava, että niitä olis vielä tänään jäljellä. Eilen neljän aikaan koko kaupassa oli enää neljä. Jännittää. Mikko lupas heti aamusta mennä kattoon, niin ei tarvi odottaa mun töistä pääsyyn asti. :D
Ja sitten koodasin miehelle. 




Ilkeetä tommonen huijjailu. :D No, mut nyt ei enää jännitä. (Kirjoitin tähän asti siis aamulla, älä siis ihmettele aikamuotoja) ♥ Ja takasin aiheeseen josta aioin kirjottaa.


Eli. Meneeks teidän taloudessa koskaan niin, että ennen seuraavaa palkkapäivää vetää tili melkeen nollassa?

Mulla suuresti vaikuttaa työmäärä. (Luonnollisesti) Kun palkka maksetaan tehtyjen tuntien mukaan, niin koko vaihtelee. Välillä kun on tunteja kahelta viikolta joku vajaa 60 ja välillä taas 100. Siinä kun on välillä sen 40 tunnin ero, niin se tuntuu. Ja vuokranmaksu on joka kuukausi samana päivänä ja summakin vakio, siinä ei auta jos tili on monta dineroa pienempi.

Meitä kuitenkin on kaksi taloudessa, niin se helpottaa suuresti. Ja en mä valita kuitenkaan. On kiva kun saa palkkaa ja kaikkea ei tarvitse laskea yhtä tarkkaan kuin mitä viimesinä neljänä vuoteta, kun ainut tulo on ollut opintotuki. Työhaastattelussakin palkkatoivekysymykseen vastasin, että kunhan on enemmän kuin opintotuki. :D

Ja vaikka välillä lähellä nollaa käydäänkin, on oikeesti mukavaa, kun raha ei ole jatkuva stressin aiheuttaja. Meinaan yksi niistä asioista joista masennuksen aikana olen kovastikin ahdistunut, on ollut raha. Pari vuotta sitten oli ikävää kun housut hajos ja täyty saada uudet, masennuslääkkeet piti hakia apteekista ja jotain piti kyllä syödäkin. Ja rahaa käytettävissä 20 euroa. Siinä kun mietti tärkeysjärjestystä niin valitettavasti tärkein jäi viimeiseksi. Housut kun nyt oli ihan pakko saada, ettei perse vilku ja ei sitä nälkääkään viitsinyt nähdä.

Tuommosesta tilanteesta on tultu jo hyvin pitkälle. Nyt meitä on kaksi, molemmat on töissä, mä en enää ahdistu rahasta juteltaessa ja ompa me saatu aikaan jopa säästöjä. *Eli ei meillä mitään hätää ole. Ei, sillä vaikka mä ostin ompelukoneen, meidän ei loppukuuta tarvi nähä nälkää.


Ja kissa.


Semmosta mulla tänään. Noin niinku pääsääntöisesti. Tästä vielä pitäs lähtee värjäämään tukkaa ja muutenki valmistautumaan iltaan, koska tänään illalla Mokoma. Huomenna pikkujoulut ja Viikate. Mukava ja odotettu viikonloppu on viimein täällä. 



Oikeeeen hyvää viikonloppua kaikille!



*tiedoksi lähisukulaisille, että rauha vaan siellä :D

maanantai 11. marraskuuta 2013

Isäinpäivän kuvia





Minä, ankkanaama..


..isälle lahjaksi


porkkanakakkua.


Kakku oli hyvää.


Ulkona satoi.


Siinä oli teille meidän isäinpäivä kuvina. Hyvin tiivistettynä. Kyllähän siihen kuului ruokaa ja telkun katsomista, mutta tässä tärkein. Isä sai kakkua ja se maistui.

Mulla olo on jo parantunut. Taudista on jäljellä enää univelka ja sekainen unirytmi, mutta ne ei haittaa tänään työntekoa. :D Lähden siis iltavuoroon pian. Näkyillään.



Oikein hyvää alkanutta viikkoa kaikille!


torstai 7. marraskuuta 2013

Anniina



AnGiina.
Ohhohhoo.


Mullon kuume!


Terveisiä täältä sairasmajasta. Minä olen muuttanut sohvalle, jotta olisin lähempänä palveluita (lue: tv, tietokone ja jääkaappi) ja jotta meistä teveempi saisi nukuttua yönsä kunnolla ja näin jaksaisi töissä. 

Aloitin tuossa tiistaina lievällä kurkkukivulla ja lämmöllä. Oli vetämätön olo ja kaikki suututti. Menin nukkumaan, nukuin pätkissä ja siinä kolmen pintaan palelsi niin pirusti, että piti lähteä hakemaan lisää peittoja. Mittasin kuumeen ja se oli 39 ja puol. Huh. Onneksi sain saman tien soitettua yövuorolaiselle, että minä se en töihin ihan just aamulla pääse. 

Ei siinä, lähdin eilen hakemaan saikkulappua kuumeen takia terkkarilta. Siinä näppärästi tuli katsottua CRP ja eihän se ollut kuin 57. Lääkärille, vilkaisu kurkkuun, muutama kysymys ja antibioottikuuri. Streptokokkinielutulehduksen takia viisi päivää saikkua ja kotia koppaan maaten.

Pikkuhiljaa alkaa elämä voittaa. Lähes mitään en saa syötyä, eikä kyllä mieli tekisikään. Yritin saada ruisleipää alas ja se tuntu kuin olisi hiekkapaperia niellyt. :D Syötin loput kissoille. Iho on kylmä, mutta hikoilen kuin pieni sika. Oikein nam. Onneksi enää ei palele. Palelu on kuumeessa kaikkein paskamaisin juttu. Lämpöäkään ei enää juuri ole, kiitos sopivan lääkityksen. 

Mahtavaa kun sairaana aikansa saa käytettyä niin lahjakkaasti. Olen katsonut Netflixistä Avataria. En niitä sinisiä häntäveikkoja vaan sitä animaatiosarjaa. Olen myös katsonut paljon muita ohjelmia kanavasurffaillen. Tietokoneella on tullut eksyttyä liian syvälle Youtubeen. Myös pelaamista olen kokeillut. Ja nyt menen tuijoittamaan viisi jaksoa Game of Thronesia, kun kakkonen sitä meille näyttää.

Soronoo ja hyvää perjantaita kaikille!

keskiviikko 30. lokakuuta 2013

Se sano vadelma





Mä lähen tästä ihan just töihin, mutta ennen sitä kerron mitä menin tekemään!



Latvathan oli tämmöset oranssit(?).


Laitoin pinkin sävytteen ja noh. Nyt ne on tommoset.


Toi pinkki sävyte ei erotu ihan niin hyvin tosta punasesta kun mitä mä haaveilin, mutta menköön. Kyl se on näinki ihan kivannäköinen. Varsinkin luonnonvalossa. Ja naama perusilmeella, ei niin kuin ylemmässä kuvassa. :D Ehkä kokeilen tuon haalistuttua jotain muuta väriä. Tai jotain.


Hyvää päivää kaikille, 
mä lähen töihin.

sunnuntai 27. lokakuuta 2013

Metsämies



Mä olin tänään metsässä.

Serkun likka täytti viis ja synttäreitä juhlittiin laavulla metsän siimeksessä. Sopivasti pääsin koeajamaan eilen ostamiani asioita.


Laavu oli hieno. Kuin sääkin.


Minä olen kova metsämies.


Söimme mm. makkaraa.


Mukana olis myös sesse.


Ja siis niitä eilisen ostoksia on tuo takki, ulkohousut ja talvikengät. Takissa on hieman kasvunvaraa (jota en kyllä mielelläni täyttäisi), mutta kun oma koko oli loppu. Ja takki + housut oli niin halpa, että ei sitä voinu jättää ostamatta. Meinaan 35e. Melko siippiä. Kengät olikin sitte vähä kalliit, mutta semmoset, että varpisti pärjää. Ei palellu Heidin varpaat tänä talvena. Niistä kengistä en tosin hoksannu ottaa omaa kuvaa. Ehkäpä siis myöhemmin esittelen ne erikseen.




Hyvää alkavaa viikkoa!

lauantai 26. lokakuuta 2013

Turistina Tuurissa

Ja myös pitäjissä Tuurin ja Kauhavan välillä. Tosin olin vain aika huono turisti, kun tasan yksi tursutikuva tuli otettua. Tosin nuo paikat on sen verta tuttuja, että eipä niistä ole "tarvetta" ottaa kuvia. Kyläkaupalla tosin vähän kunnostauduin. :D 


Onneksi ei ollu paljon väkeä. o.o


Järkytyin suunnattomasti, kun näin kyläkaupan valtavan jouluosaston. Melkein pääsi itku. Pääsin kuitenkin asiasta nopeasti yli, kun bongasin seuraavan vaatemerkin olevan siellä myynnissä.


Oli aika vau.

Ehkä ihan oman postauksensa saa ostokset. Niistä huomenna. Nyt lauantai-illan kunniaksi kissakevennys.


Meillä kissat on siis samasta pentueesta. Toinen vain on nyt sitten kunnostautunut ruokakipolla. Kokoeroa kisseillähän on siis reilu kaksi kiloa. Ja Ansa joka pienemmässä kunnossa, saa silti syödäkseen. Ansa vain tajuaa lopettaa, kun maha on täynnä. Lyyti sitten kiskoo kaiken. Kaikkialta. Näin. Noh, Ansa toisinaan matkustaa mun kanssa. Ei tosin postilaatikkoa pidemmälle, mutta silti. Ja semmosella kengurumeiningillä. :p












Hauskaa lauantaita!

keskiviikko 23. lokakuuta 2013

Iltaan

Nyt kun mä oon tehny töissä maanantaina ja tiistaina kellonympärysvuoron ja tänään tarvii vasta iltaan, on hyvä nollata verkkokaupoissa. Varsinkin, kun viime viikon Tampereen reissulta ei tarttunut käteen mitään. Ja vaikka ens viikonloppuna edessä on reissu Vaasaan shoppailemaan, niin ainahan sitä voi vähän vilkaista.. :D

Jotenkin on kyllä semmonen päivä, että en saa mitään aikaiseksi. Tosiaan noi kaksi n. 13 tunnin työvuoroa vähän verotti ja nukuin pikään aamulla ja sitten oonkin jumittanut sohvalla läppäri sylissä. Vissiin olisin voinu jotain ruokaakin tehdä, mutta nyt ei oo enää aikaa, kun tunnin päästä pitää jo töihin. Noh, huomenna on aamu, ehkä se tästä taas. :p

Nyt mä voisin vähän sortua ja painaa "PAY NOW".

lauantai 19. lokakuuta 2013

Minä vahingossa

Auton.

Alkuviikosta suunniteltiin isän kanssa perjantaille se vakio renkaidenvaihtohässäkkä, joka jo monena vuotena on toteutettu. Perjantain lähestyessä suunnitelmat hieman muuttui. Reipas pikkuveljeni lupasi vaihdella renkaat kaikkiin kuuteen autoon. Eipä siinä, kyllä mulle passaa.

Siinä sitten odoteltiin oman auton vuoroa kylmässä ja tuli nälkä, niin työ tekijöillä kuin katsojilla. Isän kanssa lähdettiin kirkolle hakemaan pitsaa. Matkan varrella on autokauppa, johon ihan piruuttaan pysähyttiin. Pihassa oli aika hyvännäköinen auto, jota ihan piruuttaan koeajettiin. Auto oli hyvä ajaa ja ihan piruuttaan pyydettiin tarjous. Tarjous oli niin hyvä, että ihan piruuttaan  marssittiin pankkiin. Loppu on historiaa.

Minä vahingossa auton.

maanantai 14. lokakuuta 2013

Takki


Mä muuten tein huippulöydön tossa joku reilu viikko takaperin!

Marssin Seppälään ihan vain huvikseen. Siellä roikku alerekillä kivannäkönen takkia ja mä päätin sitä sitten kokeilla, kun sattu olemaan oikeen kokonen. Näytti hyvältä päällä ja kaikkea. Hintakaan ei ollu paha, alkuperäsen 70 euron sijaan se olikin enää 30 euroa. No, sekin kyllä on paljon, mutta ei takista. Emmin siinä hetken, kun myyjä käveli ohi ja sanoi, että älä enää jahkaile. Tasan ainoa jäljellä ja siitä alennetusta hinnasta lähtee pois vielä 70%. Oho. Ja näin maksoin takistani yheksän (9) euroa. :D







Me like!

sunnuntai 13. lokakuuta 2013

Sadeviitta


Ehkä vähän huono juttu on se, että mä en aamuisin auo ikkunaverhoja tai kaihtimia nähdäkseni millainen sää ulkona on. Sitten kuten yhtenä aamuna tällä viikolla, yllätyn ulos astuessa, että jaa, kaatosade. Hö. No ei siinä mitään, asianmukainen varustus mulla kulkee päivittäin joukossa. On sateenvarjo, sadeviitta ja kumisaappaatkin, mutta silti tulee "oh fak". 


Ihan vaan, että silti ei oo kiva olla sateella ulkona. Varsinkin kun töihin kuuluu ulkoilu asiakkaiden kanssa melkein säällä kuin säällä. Sadeviitta on jees, mutta se valuttaa kaiken pohkeille. Odotan sitä päivää, et löydän mulle sopivan, ei huomioliivin värisen, sadeasun. Et on housut ja takki. Miksei vielä lakkikin. Sillei, että mä voin vaikka istua lätäkköön. Olis vähän mahtavaa, kun vois talvellaki laittaa kurahousut toppahousujen päälle ja vois istuu missä vaan. Ennen kaikkea vois laskea mäkeä ilman liukuria. 


Ja juu, mä olen Heisi, kakskytkolme vee. Mut mä oon myös yheltä ammatiltani lastenohjaaja ja lastenohjaajan ei tarvi kasvaa koskaan aikuiseksi, pitää vain aikuistua. :) Leikki-ikä on koko ikä, vai mitä me sanoo. 


Ehkä täytys lähtee kokeilemaan Rukkan sadeasuja. Niissä nyt ainakin on kokoja vähän isompiakin. :D



Superhieno kuva musta ja viitasta. 

maanantai 7. lokakuuta 2013

Ikkunasta





Syksy on kaunis. Kaikki värit on kauniita. 

Syksy on kiva, vaikka se onkin kuin sunnuntai. Sitä seuraa talvi, maanantai, joka ei ole parhaita ystäviäni. Mutta tuo talvi taikka maanantai tekee niin syksystä kuin sunnuntaistakin arvokkaan. Ihan vain koska vielä ei tule lunta tai ei tarvitse mennä töihin, ei ihan vielä, mutta huomenna.

Tämä tosin ei koske vuorotyöläisiä joihin itsekin lukeudun. Nyt saan kuitenkin nauttia vielä pari viikkoa pelkistä arkiaamuvuoroista, sitten vaihtuu osasto ja alkaa vuorotyöt. n.n

Mutta kuulkaa, syksyssä on jotain niiin parasta! Nimittäin tv-sarjat alkaa!! Synkät ja pimeät illat (olettaen että ei ole iltavuoro) saa viettää isännän tai kissan kyljessä sohvalla katsellen tiistaisin ja torstaisin Broadchurc-sarjaa jossa on ah, niin ihanasti ääntävä Tennant. Keskiviikkoisin on mahdollista keplotella itselleen Supernaturalin ysi kauden jaksoja jotka alkaa huomenna jenkeissä. Samana päivänä tulee myös uusi tuttavuus Sleepy Hollow. Alkaapa siellä rapakon takana uusi kausi Walking Deadistakin, joten sitäkin saa taas tuijotella maanantaisin. Näimpä siis katseltavia sarjoja riittää. Varsin iloinen olen kuitenkin siitä, että Dean Winchester on taas ruudussa. ♥


tumblr


Ootko sä odottanu jotain sarjaa? Onko meillä kenties joku yhteinen lemppari vai minkälaisia sarjoja juuri sinä tykkäät tuijjotella?

sunnuntai 6. lokakuuta 2013

Pian aamut uusiksi




Ainakin tähän asti mun aamut on mitotettu aika tarkkaan. Tai siis ei. Nyt mä huijjaan. Aamut ei oo mitotettu sillei tarkkaan, että mulla olis minuuttiaikataulu, ei suinkaan. Mun aamut on mitotettu tarkkaan niin, että justiin kerkiä töihin. Lähen kotoa varttia vaille ja oon toissa liikennevaloista riippuen n. viittä minuuttia vaille tasan töissä. Eli oikein passelisti sopivaan aikaan. 


Ystävämme kuura tulee pian, ehkä jo huomenna ja tuo ongelmia aamuun. Ajankäytölle täytyy tehdä jotain, jotta kerkeän krapaamaan ikkunat aamulla. Niinku oikeesti! Jostain täytyy repiä ylimääräiset kymmenen minuuttia. Noniin. Täähän olis helppoa jos aamuissa olis joku tarkka aikataulu, mutta kun ei. Mä saatan syödä aamupalaa semmosen reilu puoli tuntia ja sit hirveessä kiireessä hoidan kaikki aamutoimet pukemisineen ja hampaiden harjauksineen. Ja sit ku se aamu menee semmoseksi hässäkkäpaniikkisotkuksi, niin saattaa joskus käydä niin, että unohdan ruokkia kissat. Hups. Ja semmosina aamuina ei olisi aikaa alkaa edes niitä ikkunoita krapaamahan.


Jotenki aamut vaan ei oo mua varten. Mä en vaan osaa olla virkee. Vaikka kuinka hyvin nukkuisin, niin aamulla pitää silti koomata. Saatan jäädä istuun sohvalle teemuki kädessä, ihan vaan nollaamisen ilosta, kunnes huomaan, että nyt pitää toimia. Loppuviimein mä siis oon melko nopia aamutoimissa, aikaa vaan menee siihen "heräilyyn" ja koomaamiseen. Noh, jännätään miten kylmä aamulla on. Jos se vaikka oliski vielä pitkään plussan puolella. n.n



Sitten kysymys. Tykkäättekö te Jukka Pojasta?  Mä tykkään ja oon tykännyt jo kauan. Varsinkin vanhempi, Kompostikoplan ja Jenkkarekan aikanen musiikki on tosi nam. 14-vee Heidi kirjotteli koulussa kokeisiin Tietotulvan sanoja ja veteli kokeista kutosia. "liika tieto voi sekoittaa sun pään, turha tieto ei liity mihinkään, tietotulva vie mennessään ja ihminen kattelee ihmeissään" Ei ihan riittäny opettajilla huumorintaju. 

Okei, nyt päästään siis varsinaiseen asiaan. Mä en oikein tiedä mitä mä tykkään Jukka Pojan Laineet kappaleesta, kun Jukka Pojan ja Kompostikoplan Keinuta mua on tuttu jo niin pitkän ajan takaa. Onko kellään samaa ongelmaa? Laineet biisissä on kyllä tosi hyvä fiilis, mutta kun se vaan ei oo Keinuta mua. Äh. :D On mulla ongelmat, hyviä ne on kumminki molemmat.

Jos sulle ei oo kappaleet tuttuja niin, voit niitä nyt sidden vertailla. Kumpi on sun mieleen?











Hyvää alkavaa viikkoa!

perjantai 4. lokakuuta 2013

. . Mä en keksi otsikkoa

Mulla on täällä neljä luonnosta odottamassa julkaisua. On itseasiassa ollu jo muutaman viikon. Voisimpa viimein saada aikaiseksi ja julkasta ne. Tosin taidan olla oleva (ovela) ja ajastella niitä, niin tää blogi vois muistuttaa muutakin kuin kuollutta. Vaikka allekirjoittaneen päässä soikin aamulla aika vahvasti Kotiteollisuuden Arkunnaula. Varsinkin kohta: "Ja minä luovutan, luovutan, luovutan ja jään tänne lepäämään, lepäämään arkkuun viileään."

Ja ei mua edes mitenkään väsyttäny aamulla. En siis ollu tyyliin "kuolemanväsynyt". Itseasiassa olin aika pirteä. Onhan kuitenkin perjantai, töissä lyhyt päivä ja viikonlopulle suunniteltuna kaikkea kivaa. Alitajuntani kappalevalinnat ei aina aukea mulle.. Mutta en valita, Kotiteollisuus on aina hyvä valinta.

Töiden jälkeen käyn pitkästä aikaa värityttämässä kulmat ja räpsyt! Kivaa.

Tähän loppuun voisin sanoa tai oikeastaan laulaa "OH HAPPY DAY!" Te onneksi laulua ette kuule. :)
Näkemiin.

tiistai 24. syyskuuta 2013

Korvamato




Heei. Mä olen kyllä vielä hengissä. Työt ei estä mua kirjottamasta, mutta jotenkin töiden jälkeen ei huviota istua koneelle. Tosin istunhan minä. Mutta lähinnä pelaamassa. :D




*     *     *

Mut hei, oli mulla asiaakin.

Työn yhtenä plussapuolena on, että saa välillä kuunnella joko musiikkia tai katsoa lastenohjelmia. Työ ei tunnu ollenkaan työltä, kun on välillä Rölli-pausseja.

Miten hauska onkaan kun taustalla soi huiluversiot tutuista kappaleista. Mainitkaamme esimerkkinä Sinatran My Way. Tai kun saa palata omaan lapsuuteen kun katsotaan juurikin Rölliä tai Postimies Patea. Röllissä on ihan parhaita lauluja ja Patenkin tunnari on hyvin tarttua.

Ja siinä se ongelma tuleekin. Oikeesti. Ensin mä aamulla kuljen hyräillen "I do it maaaaaaaaai waaaaaaaay". Puolessa päivää saattaa mennä jo "postin tuo, postin tuo, postin tuo Pate jokaisen luo" ja iltapäivää kohti sujuvasti vaihdan sen "oli kerran mato, Mauno nimeltää. Ja se kaste mato ei tietenkään.."

Viime viikonlopun soi Mauno-mato hyvin vahvasti päässä ja sainkin korvamadon tartutettua useampiin ympärillä olleisiin. :D Silti. Taas kun eilen meni työpaikalle, alkoi se soimaan päässä. Ilman että edes kuulin sitä mistään. Noh, en kuitenkaan valita. Töissä on kivaa. 


Tässä teillekkin! En tosin löytänyt sitä vanhaa versiota, mutta menköön. :D

maanantai 9. syyskuuta 2013

Nytkö jo?

Pakkoko sen on jo alkaa? Ulkona tarkeni tänään vielä t-paidalla. 

Onko tämä pakko alottaa nyt? Siihen on vielä 106 päivää eli reilu 3 kuukautta. Eikö vähän myöhemminkin kerkeäisi? Kaikki kuitenkin tietää, että se tulee. Ei sitä vielä tarvi kaupata. Eihän?




Mä en tykkää. :c

lauantai 7. syyskuuta 2013

Iske







Ohohoo. Mä oon muutenki vähän hidas tän blogini kanssa, niin saa nyt nähä kuinka käy kun alotan työt. (!!!) Koitan kuitenkin kovasti kirjottaa. n.n

Pääsin nyt ainakin joksikin aikaa ihan oikeisiin töihin. Kasista neljään. HuhHuh. Semmosta mulla. Ihan siistii, ei tarvi enää lauttaa työttömän arkiviisua. n.n

Ja hei! Tänään on hyvä lauantai! Me mennään kattomaan Korpiklaania! NAM!





Hyvää lauantaita teille!

tiistai 3. syyskuuta 2013

Se kun toisella on isompi



Tänään iski peniskateus. Mut ei niinku sanan varsinaisessa merkityksessä, eli kateus penistä kohtaan. Ei, vaikka kateus koskeekin yhdenlaista jatketta. Ei silti autoa. Mut kuitenki, ku toisella on isompi. Kyllähän siitä tulee kateelliseksi. Varsinkin kun sitä niin esitellään siinä silmien edessä. Kyllä se vähän peniskateudelta tuntu.

Tämä tuntuu myös vähän kilpailulta. Ensin oli pikkuveljellä. Sitten mäkin hankin, isomman. Nyt veljellä on vielä isompi ja uudempi. Vaikka mun on ihan hyvä, se ei oikein enää tunnu miltään. Haluaisin isomman. Uudemman.


Pikkuveljen uusi Galaxy S III ja mun pari vuotta vanha Galaxy S II


Alkujaanhan veljeni hankki itelleen Galaxy S ykkösen ja mä pitäydyin vielä Nokiassa. Sitten hyvän ajan kuluttua mä hankin äs kakkosen. Tiedän nyt hyvin miltä veljestä sillon tuntu, kun mä kannoin isomman kotiin. :D Meinaan sen kiiltävän uutukaisen rinnalla oma ei edes niin vanha, näytti kakalta. Ja ne kaikki uudet ominaisuudet.. *huoh* Nyt minäkin haluaisin kovasti kolmosen. Tai Noten. Tai nelosen. Emmätiiä. Pärjään kyllä ihan hyvin tällä nykyselläkin. Kun toisaalta olis parempi jos ei älypuhelinta olisikaan. Ihan vaan, kun elämä olis helpompaa. n.n


Tämä on se veli ja kädessä sillä on se puhelin.


Niinku oikeesti. Muistattekö sitä aikaa, kun puhelinnumerot piti osata ulkoa. Kun kaverille soittaessa piti useimmiten esitellä itsensä, koska vastaaja oli joku muu perheenjäsen. Ja ennen kaikkea se, kun ei aina tarvinnut/voinut olla tavoitettavissa. Tai jos kuitenkin unohdetaan lankapuhelimet ja pysytään kännyköissä, niin kyllä mun on ikävä mun vanhaa 3310. Se kun puhelimella pysty vain soittaa ja tekstata. Ja ainoa viihde oli matopeli. Ei päässy naamakirjaan, nettiin tai noh, mihinkään semmoseen.

Väitän, että mun älypuhelin vie multa yöunet ja mielikuvituksen.