maanantai 29. huhtikuuta 2013

Placebo effect?

Sanokaa vaan vaikka lumevaikutukseksi, mutta musta nämä toimii.



Oon nyt kuukauden päivät käyttäny sekä Garnier Fructis Goodbye Damage -shamppoota että hoitoainetta ja sitten ostin vielä Split-ends bandage -seerumin ja huh ku kiiltää. Ehkä niitä kakshaarasiakin lähteny (toivottavasti), mutta ennen kaikkea noilla on saanu hiuksiin semmosen terveen kiillon. Pidän kovasti tosta seerumista. Se tuoksuu hyvälle ja tosiaan tekee hiuksista terveen kiiltävät.




Hyvä kyllä, kun uskalsin Fructista kokeilla. Jotenkin aikasemmin kun noita aineita käytin, niin tuntu hiukset rasvottuvan nopsaan. Nyt ei mitään semmosta oo havaittavissa.





Nyt juuri en kyllä ala hiuksiani kuvailemaan, kun juurikasvu on huimaava ja kameran akkukaan ei taida riittää. :)
Joten nähkäämme!

perjantai 26. huhtikuuta 2013

Huono tukka-aamu.

Pakkoko otsiksen on aina näin #%tuilla. Mä jo valmiiks inhoan aamulla suihkuun nenoa, niin sit on tämmönen pieni pätkä otsista kohti taivasta.





sunnuntai 21. huhtikuuta 2013

Elä kuivaa silmääsi menthol-nenäliinalla



Kokeilin. Ei lakkaa vuotamasta. Tosin nenän noi avaa tehokkaasti.

Nyt kun on kurkku kipiä, kunnon yskä ja vaihtelevasti yli- ja alilämpöä. Taino, nyt iltaa kohti se on menny alilämmöstä sinne kuumeelle.

Jos ottaa katsauksen menneeseen loppuviikkoon, voi tälle tauteilulle löytää syytä.

Kaikki alkoi ehkä torstaina, kun jouduttiin harjottelussa sateeseen ja ainakim mun vaatteet kastu iha hyvin. Ei siinä muuten, mutta piti märjis vaattehis olla-seistä katsarilla ja jännittää vectran kohtaloa. Ja eihän se läpi menny. Katkennu jousi vänkärin puolella ja tuntemattomasta syystä vahinkoa ottanu jarruletku oli hylsyn syyt. Muute ei ollu ku rekisterikilven valo pimiänä. Noinniinku. Katsari oli kyllä nii mukava, että ei toista. Ihan niinku ihmiselle puhuu (ei niinku hölmölle naiskuskille) ja kertoo mitä teki ja näki. Ei niin, että vasta paperista sai lukia, niinku joskus on käyny.
No ei siinä. Illalla vähä yskitti.


Pakko se munki on vaikka en ny periaatteessa näistä jaksa hehkuttaa.
Mutta niin se on, että tulvii pohjammaaaaaaa.
Naapuri pääsee leikkimökkiin vain uiden.


Perjantaina oli jo aamusta kurkussa outo tunne. Sei ollu varsinaisesti kipiä, mutta semmoseksi tulos. Aamusta sato, mutta piti lähteä harjottelussa ulkoilemaan, niin heitettiin taas lenkki satees. Mut ei siinä, puolisen jälkee alko komiasti paistaa. Pääsin kotia ja ei menny kauaa, ku isä soitti josko vaihettaas renkaat. Ei siinä. Autot alle ja isälle. On siinä aina urakkaa, ku meillä renkaat vaihetaan kerralla kuuteen autoon.. On isän auto ja mun auto, Mikon, äitin autot ja isän vaimon ja mummun autot.
Onneks tosiaan aurinko paisto ja oli lämmin ku ei tuullu. Vaihtaminenki on sillei iisiä, ku jaetaan tehtävät ja yhes tehään, lisäksi ku on kompura ja pulttitykki ja pesuun painepesuri.
Isä ja Mikko vaihtoo renkaita, minä pesin talvirenkaat säilöä varten ja kävin koeajamassa pysyykö renkaat kiinni. Kakkin juttu oli niiden 24 renkaan nostaminen sinne säilöön. Illallla kyllä tiesi tehneensä, ku selkä oli jumis ja yskitti enempi.


Kuvassa vasta ensimmäistä viedään.


Isällä on pihassa tommonen pieni monttu.


Eileen lähettiin aamusta Seinäjokia päin. Kierrettihin kirpputorit ja tutustuttiin uuteen halpa-halliin. Kyllä vähä vaatekaupooski piti kiertää, muttei oikee ollu mtn. Yhden paidan löysin henkkamaukasta. Käytiin myös ahtamassa mahamma täyteen Piikissä mun serkun Petran ja sen poikaystävän kanssa. Tuli kyllä syötyä. Liikaa. Tuli syötyä. Mutta oli mukavaa. Ja illalla kotona mitattiin kuumeilua.


Serkkuihminen-Petra ja allekirjoittanut.
Hyvä ruoka, parempi mieli.


Tänään onki sitte ollu kunnon tukkopäivä. Pää on tukos. Nenä ei toimi ja tuntuu, että räkää on tuolla keskusyksikös asti, ku ajatus on nii hitahalla. Iltaa kohden lämpö on noussu ja näyttää siltä, että huomenna ei mennä mihkään. Ei tässä muuten, muttaku huomenna mulla alkais harjottelussa näyttöviikko. Jaiks. Noh, toivon, että tällä douppauksella ja levolla tarvitaan enää huominen toipumiseen ja tiistaina oon taas teräs. *huoh* Niinku oikeesti tarvis mennä niin.


Tänään mä sit oon vaan röhnöttäny sohvalla ja koittanu muistella miten virkataan.
Tätä liinaa ei valmiina kyllä mummulle kehtaa viedä näytille. :D



tiistai 16. huhtikuuta 2013

Kii ki kii


kii ki kii 
Tuo voihkaisu on niin lohduton 
Jo matkaan muuttohaukka käy 
Eikä saattajaa näy 





Semmosta mun päivään. Voin kertoa, että on ollu outo päivä. Ja siis ei tavallaan ole sattunu mitään outoa, mutta kuitenki. Semmonen outo yleisfiilis koko päivän.



  • Ensinnäkin tuo Riki Sorsan Muuttohaukka on soinu pääs oikee kunnolla.



  • Toiseksi, taisin jollain asteella ihastua Cheekkiin jälleen. Ainakin niihin biiseihin, joita juuri kortin saanut Heidi kuunteli. Etsintäkuulutettu ♥.



  • Kolmanneksi istuin kaupungin laitoksessa ja palovarotin alko huutaa. Ei aiheuttanu minkään asteisia toimia. "It's normal" aha. Ei niinku mitään jenkkien paniikkipoistumisia. Ei, ei muutaku vaa vilkasu varottimeen ja takas töiden pariin. :)



  • Neljänneksi, Frontside ollie ei oo syöpyny mun päähän. Pelkäsin kyllä pahempaa.



  • Viidentenä, oppilaat melkeen tappo mut sulkapallolla. Juoksuttivat nii, että naama oli punanen ku vinkuintiaanilla. Koitin siinä olla, et: "Joo, kyl mä harrastan liikuntaa."



Nojoo. Mukava päivä loppujaan. Oikeenki passeli.

Varsinki ku sai juustopoppareita!



Ja outoa ei oo juustopoppareiden syöminen puikoilla. :D Muute sormet ois keltaaset ja sitte se töhnä ois jokapaikas. Tää on tämmönen pirkkaniksi. n.n


maanantai 15. huhtikuuta 2013

Sohvalla

Oon päättäny, että aamupala kuuluu syödä sohvalla. Sillei mukavasti lekotellen, mahdollisesti viltin alla. Siksi, että siirtyminem lämpimästä sängystä kylmään maailmaan ei olisi liian raju ja äkillinen. Kuudelta herääminen on mulle henkilökohtasesti niin rankkaa, että yksinkertäsesti aamuun tarvii jotain pehmeyttä. Kova ja kylmä keittiöntuoli ei sitä ole ja siksi sohva on vallan hyve.

Tänä aamuna tosin oon joutunu käymään myös suihkussa. Ja se jos mikä on kamalaa, varsinkin kun ulkonakin on harmaata. Lämpimästä sängystä lämpimään suihkuun ja sitten suihkusta kylmään maailmaan. Semmosia uudelleen syntymisen hetkiä nuo.

Nojo. Keskityn juomaan teeni loppuun ja kipasen sitten föönaamaan.

Hyvää alkanutta päivää kaikille!

sunnuntai 14. huhtikuuta 2013

Ei paina järki päässä kun mennään



Alkuun semmonen pikkujuttu:
Jos Yötä vasten -sinkku on jo niin paras, että en kyllästy jatkuvaan luukuttamiseen, niin en kyllä malta oottaa uutta levyä! Oijoi.




Enikeis, asiaan..

Oi vitsi, tuli kyllä pidettyä eilen hauskaa mahtavassa seurassa.
Oikeesti se, kun pääsee istumaan iltaa semmosen ihmisen kanssa jonka kanssa on hengaillu viimeksi yläasteella. Se kun niitä yhteisiä intressejä on vielä enemmän, kuin silloin peruskoulun lopulla. Ja se, kun istuu ja kuuntelee toista ja tuntuu, että taukoa ei olisi ollutkaan. Onhan vajaassa seitsemässä vuodessa molempien kuviot muuttunut ja sillälailla tuli koko ajan uutta tietoa, mutta toinen on edelleen oma itsensä.

Oli parhautta. Oli molempien kihlatut ja myös tekkeniä ja boolia. Oli kaksi hassua kissaa ja yöllinen Carcassonne matsi.

Empä muuten muista koska viimeksi oon ollu yötä Ylihärmässä. :)






Harmi, että ei tullut otettua ainuttakaan kuvaa, vaikka kamera oli kyllä messissä. Noh, ens kerralla. Päätettiin, että seuraavaan näkemiseen ei mee taas seittemää vuotta. :D Itseasiassa seuraavaksi onkin heidän vuoro tulla kylään meille.


Kotiuduttiin Härmästä joskus puolen päivän aikoihin ja noh, alettiin Mikon kanssa pelaamaan. Päätettiin ottaa Resident Evil vitonen uudelleen käsittelyyn. Me jo kerran pelattiin se läpi Mikon tunnuksilla, niin tuumattiin nyt sitte mun omilla.

Hei, miettikää muuten miten reilu mies mulla on. Mikko loi mulle tunnukset. Oon idieH-nozamA. :D



Kiittää ja kumartaa.


torstai 11. huhtikuuta 2013

Kolinkolin

Ensin kissa koluuttaa tovin liukuovea kun sillä yrittää peittää ruokakippoja. Sitten se menee hiekkalaatikolle, hoitaa asiansa ja lopuksu koluuttaa laatikon heiluriovea suhteellisen kauan.

Kompensoiko tuo kissa koluuttamisella sitä, että hänestä itsestään ei lähde ääntä? Kyllä Ansalla on toimivat vehkeet kurkussa, mutta sen ääni ei oo edes puolta Lyytin äänestä. Se on semmosta surkeeta piipitystä. Ja toisinaan kun se maukuu, edes pientä surkeeta ääntä ei tuu, vaan se vain aukoo suutaan. Jos on oikein hiljasta, voi kuulla suun avaamisesta lähtevän maiskautuksen. Mut ku se murisee tai sähisee, sillon sen ääni on hyvinki kuuluvaa. :D

Tämmönen aamu meillä. Toivottavasti Mikko saa vielä koluutuksesta huolimatta nukuttua. :)

sunnuntai 7. huhtikuuta 2013

Hiuksia

Ostin jälleen kerran shamppoo+hoitoaine-kombon joka lupaa herättää henkiin kuolleet hiukset. Monen monta tuommoista komboa ja lisäsuihketta yms. on tullut kokeiltua. Ja aina ne puheet on suuremmat kuin mitä todellisuus. *höh*
Noh, kokeillaan nyt tätäkin. Katsotaan kuinka käy. Ongelmana mulla on siis latvojen huonokuntoisuus, ne katkeilee ja haarottuu. Ja vaikka hiljan niitä partuissa lyhensin, tuntuu ettei se auttanut ollenkaan. Mielestäni en edes rasita hiuksia liiaksi. Föönaan vain etuhiukset ja niihinkin suihkutan kunnolla lämpösuojaa. En harjaa hiuksia märkänä jotta ne eivät venyisi, vaan odotan kuivumista ja rauhassa setvin takut. Suihkusta tullessa en hankaa pyyhkeellä hiuksia kuivaksi vaan kiedon löysän turbaanin päähän, jotta enin vesi imeytyisi pyyhkeeseen. Silti joku menee pieleen. No okei, värjään hiuksiani, mutta en kovin usein ja en aina edes kestovärillä. Suoravärilläkin saa kirkastettua kätevästi. Noh, eniveis. Nyt siihen asiaan. :D


Tämän hiuspohdinta innoitti muistelemaan, mitä kaikkea kuintaloni onkaan joutunut kokemaan. :D


Ja tässä vaiheessa varoitus. Sisältää järkyttävää kuvamateriaalia. :D




2005

Rippikouluiässä hiuksiin oli laitettu vain vaaleita raitoja. Lisäksi ne alko olemaan siinä vaiheessa ja aika pitkät. Periaatteessa koko lapsuuden mulla on ollut ns. poikatukka. Eli siis hyvin lyhkäset hiukset. Mutta en aio tässä nyt ala-asteen koulukuvia jakaa, olis jo liian hurjaa settiä. Tämä konfirmaation jälkeen otettukin on siinä ja siinä. :D

Leikkasin Tatsin pois. :D 2006
Hyvin pitkään vielä pysyin vaaleana, ainoastaan pituus vaihteli. Ja sain myös silmälasit tässä vaiheessa. :)


2007

Noni, sitte lopetin pituuden kanssa jojoilun ja aloin kasvattamaan pitkäksi. Aloin myös laittamaan hiuksiin tummempaa väriä. Päällinen kyllä pysyi edelleen vaaleana, mutta asteittain alta hiukset tummenivat. Kuva on kyllä harvinaisen huono tästä asiasta kertomaan, mutta ehkä se antaa osviittaa. :D


kevät 2008

Sit repes. Päätin lähteä kokonaan siltä alueelta, mitä oma hiusten väri on. Parturitäti laittoi siis violettia siihen mikä ennen oli vaalea ja alushiukset pysyivät yhä ruskeana. Tähän kuitenkin oli tulossa muutos, koska olin jo kahdeksantoista ja iskä ei enää maksanu. :p

syksy 2008

Parturissa värjäämiset siis jäi ja tarvi löytää budjettiin sopiva ratkaisu. Aloin sitten värjäämään sillä jollain liven tummalla violetillä ja siitä siirryin saman merkin black red tai red black väriin. Niitä ei vissiin saa enää? Ainakaan en oo nähnynnä.


elokuu 2009

Sit ne alko oleen jo tosi pitkät ja tommoset punasen mustat.


marraskuu 2009

Sitte taas lyheni ja tuolle pitemmälle puolelle värjäsin vaalean piiskan.


loppu 2010

Sit lähti. Nyt pituuden kanssa. :) Oli ne viel lyhkäsemmäkki. Niissä oli keesi ja kaikki, mut en tajua missä niitä kuvia on. Ehkäpä juuri ne kansiot on sillä ulkosella kovolla joka kärähti. :c


alku 2011

Sitte heti ku alko hiuksissa oleen sen verta mittaa, että sais lettiä aikaseksi, kiinnitettiin päähä joku kilo takkuja. Oi vitsi ku noista tykkäsinki! Tästä tämä 2011 vuos mentiin takkujen kanssa ja ilman. Semmosissa sopivissa sykleissä. Samalla hiukset kasvo aika hyvää vauhtia. Ja kirkas punanen oli tullu jäädäkseen.

kesä 2011


joulukuu 2011

kesä 2012

syksy 2012

Tässä on sitte tultu tähä nykyiseen mittaan ja väri on pysyny samana. Ainoa vaihtelu tässä viimesen vuoden aikana on ollu otsiksen leikkaaminen.


Kutakuinkin nyt

Kiitos. :D

Tässä tiivistettynä mun hiushistoriani. Ei nyt varsinaisesti oo mitään niin kamalaa, että ei kehtaisi myöntää. Äiti aina opetti, että hiukset on uusiutuva luonnonvara ja siksi niitä kai on tullu leikeltyä ja kasvateltua. Värjäämisessä oon ollu kyllä melko tylsä ja punaseen oon jämähtäny, mutta ku tyksin siitä, niin se olkoon hyve. :D Toki kaikkea tekis taas mieli kokeilla, mutta katotaan ens syksynä, kun kesän edustushommat on saatu hoidettua. :p

tiistai 2. huhtikuuta 2013

Kuvaton

Tasan vuosi sitten mä päätin lopettaa amk:n.

Näköjään. Löysin puhelimeen tallennetun puhemuistion joka on nauhoitettu 2.4.2012. Olin silloin harjoittelussa viimestä viikkoa ja voin kertoa, että aika pitkin hampain tuli aamulla herättyä.


Harjoittelupaikassa ei ollut mitään vikaa, aivan mahtava paikka ja ohjaajana vielä mahtavempi ihminen. Mutta kun kuuri olin päättänyt lopettaa, ei harjoitteleminen tuntunutkaan enää kivalta.


Minulle tuli siis sähköposti jossa kerrottiin, että en voi mennä seuraavaan harjoitteluun, koska eräs kurssi puuttui. Minulla oli harjoittelupaikka valmiina ja sovittuna vielä niin, että loppukesän saan jatkaa sielä töissä. Mutta koska olin ryssinyt tuon yhden kurssin (useammankin, mutta tuon ratkaisevan erityisesti) en harjoittelua voinut suorittaa. Noh, kovasti ensin ajattelin, että ensi vuonna sitten. Kyllä mimä opinnot saatan loppuun, mutta vain hitaasti. Sitten tajusin, etyä olisi pitänyt hakea sairaslomaa jo aikaisemmin, kun kerran kursseja en pystynyt suorittamaan. Nyt kuitenkin oli myöhäistä.


Ja sitten sen päätin. Tämä jääköön tähän. Pitäkää kurssinne ja harjoittelunne. Ihan sama. Musta vaan ei sitten tuukkaan nuoriso-ohjusta. Ja hukkaan meni nuo vuodet. Heippa kaverit Ykassa, lähen Kauhavalle.
Harjoittelun jälkeen en mennyt enää kertaakaan kouluun. Ei tuntunut mielekkäältä.


Eniten lopettamisessa pelotti, että mitä Mikko sanoo. Mitä jos mä jäänkin vain kotiin työttömäksi, tykkääkö se musta silti. Jaksaako se mua, jos nyt jätän kaiken Ykassa ja tuun Kauhavalle. Haittaako paljonkin, jos pitää etsiä isompi kämppä ja mites toi mun kissa. Saako sekin tulla vaikka se puree. Niin, ja ku mä oon tämmönen masis.


Noh, siitä selvittiin. Lupasi kattella työttömänäkin ja enhän mä sitten loppujen lopuksi kauaa työttämäksi jääny. Aloitin näyttötutkinnon suorittamisen ja se uus kämppä löyty. Hommat pelittää. Ainoa joka Ykasta pois muutossa jäi harmittamaan, oli masennuksen hoidon muuttuminen. Mielettömän mukava terapiatäti jäi sinne, samoin kuin se tunne, että huolehditaan. Ja tarkoitan siis juurikin sitä, että joku ammattilainen huolehtii.


Kauhavalla meinaan jonot on melkoset ja kun susta ei kuulu, kukaan ei soita perään. Ei kerkee, kun otetaan seuraava jonossa. Sillei kakka.


Ja jäihän sinne ihan mielettömän hienoja ihmisiä joita kovasti on ikävä. Mutta en mä takaisin ole menossa. Välillä kysellään, että koska aion suorittaa opinnot loppuun. En osaa vastata. En ole ajatellut. En, koska ahdistaa. Eli en ole menossa takaisin. Ainakaan vielä.


Kovasti kyllä mietityttää, että mitäs ens syksynä? Mitäs jos jään työttömäksi?


Mutta antaa nyt mietityttää. Suoritetaan tuo viimeinen näyttö pois alta ja valmistutaan ensin tästä. Katotaan sitten. Kun eihän sitä edes tiedä, että missä syksyllä asutaan. :) Kaikki on mahdollista.




ps. anteeks ku tässä ei oo kuvia, en vaan kyenny löytään mitään sopivaa.