tiistai 2. huhtikuuta 2013

Kuvaton

Tasan vuosi sitten mä päätin lopettaa amk:n.

Näköjään. Löysin puhelimeen tallennetun puhemuistion joka on nauhoitettu 2.4.2012. Olin silloin harjoittelussa viimestä viikkoa ja voin kertoa, että aika pitkin hampain tuli aamulla herättyä.


Harjoittelupaikassa ei ollut mitään vikaa, aivan mahtava paikka ja ohjaajana vielä mahtavempi ihminen. Mutta kun kuuri olin päättänyt lopettaa, ei harjoitteleminen tuntunutkaan enää kivalta.


Minulle tuli siis sähköposti jossa kerrottiin, että en voi mennä seuraavaan harjoitteluun, koska eräs kurssi puuttui. Minulla oli harjoittelupaikka valmiina ja sovittuna vielä niin, että loppukesän saan jatkaa sielä töissä. Mutta koska olin ryssinyt tuon yhden kurssin (useammankin, mutta tuon ratkaisevan erityisesti) en harjoittelua voinut suorittaa. Noh, kovasti ensin ajattelin, että ensi vuonna sitten. Kyllä mimä opinnot saatan loppuun, mutta vain hitaasti. Sitten tajusin, etyä olisi pitänyt hakea sairaslomaa jo aikaisemmin, kun kerran kursseja en pystynyt suorittamaan. Nyt kuitenkin oli myöhäistä.


Ja sitten sen päätin. Tämä jääköön tähän. Pitäkää kurssinne ja harjoittelunne. Ihan sama. Musta vaan ei sitten tuukkaan nuoriso-ohjusta. Ja hukkaan meni nuo vuodet. Heippa kaverit Ykassa, lähen Kauhavalle.
Harjoittelun jälkeen en mennyt enää kertaakaan kouluun. Ei tuntunut mielekkäältä.


Eniten lopettamisessa pelotti, että mitä Mikko sanoo. Mitä jos mä jäänkin vain kotiin työttömäksi, tykkääkö se musta silti. Jaksaako se mua, jos nyt jätän kaiken Ykassa ja tuun Kauhavalle. Haittaako paljonkin, jos pitää etsiä isompi kämppä ja mites toi mun kissa. Saako sekin tulla vaikka se puree. Niin, ja ku mä oon tämmönen masis.


Noh, siitä selvittiin. Lupasi kattella työttömänäkin ja enhän mä sitten loppujen lopuksi kauaa työttämäksi jääny. Aloitin näyttötutkinnon suorittamisen ja se uus kämppä löyty. Hommat pelittää. Ainoa joka Ykasta pois muutossa jäi harmittamaan, oli masennuksen hoidon muuttuminen. Mielettömän mukava terapiatäti jäi sinne, samoin kuin se tunne, että huolehditaan. Ja tarkoitan siis juurikin sitä, että joku ammattilainen huolehtii.


Kauhavalla meinaan jonot on melkoset ja kun susta ei kuulu, kukaan ei soita perään. Ei kerkee, kun otetaan seuraava jonossa. Sillei kakka.


Ja jäihän sinne ihan mielettömän hienoja ihmisiä joita kovasti on ikävä. Mutta en mä takaisin ole menossa. Välillä kysellään, että koska aion suorittaa opinnot loppuun. En osaa vastata. En ole ajatellut. En, koska ahdistaa. Eli en ole menossa takaisin. Ainakaan vielä.


Kovasti kyllä mietityttää, että mitäs ens syksynä? Mitäs jos jään työttömäksi?


Mutta antaa nyt mietityttää. Suoritetaan tuo viimeinen näyttö pois alta ja valmistutaan ensin tästä. Katotaan sitten. Kun eihän sitä edes tiedä, että missä syksyllä asutaan. :) Kaikki on mahdollista.




ps. anteeks ku tässä ei oo kuvia, en vaan kyenny löytään mitään sopivaa.

1 kommentti:

  1. Et sä työttömäksi jää, kyllä sulle omilta aloilta töitä löytyy. Jopa minä hiivin täältä hiljaa takaisin "yhteiskuntakelpoiseksi" vaikka mä en ole vieläkään valmistunut lastenohjaaja ja oon ollut kotona liki yhteen putkeen kohta 3 vuotta..

    VastaaPoista