lauantai 25. toukokuuta 2013

Kaito




Tahdon omistaa tässä nyt hetken kiittääkseni mahtavaa luokkaani.



Kaiton naiset, te ootte hienoja ihmisiä kaikki ja jokainen on tuonut oman värinsä luokkaan. 

Hassu jatkaa tästä nyt ilman, että istutaan pulpeteissa luokassa 216. Varsinkin niin, että kukaan ei enää mun vieressä aadeehoodeile taikka huokaile. Tai että tunnilla tulisi puhelimeen facebookin kautta toiselta puolen luokkaa jotain viestejä. Tai että opettajan aloittama keskustelu äityisi ja lähtisi radaltaan ja menisi jo niin pitkälle, että opettaja joutuisi toppuuttelemaan. 
Huumorin kukka on kaunis ja meidän luokassa se on kukoistanut.

On uskomatonta miten joku porukka voi tulla niin kotoisaksi niin lyhyessä ajassa. 
Niin, että siellä on helppo kertoa asioista, vaikeistakin. Porukka voi hitsautua niin, että jo harjoittelun aikana tulee ikävä toisia ja niiden kanssa juttelua.

Naiset hei, mä en osaa tässä nyt runoilla. 
Onneks muut osaa ja mä lainaan nyt yhtä kaveria.



"Tämä päivä on elämän kevät,

se on voimaa nuoruuden.
Tänä päivänä hymyilevät
eilinen ja huominen.

Tämä päivä on taistelun tulos,
ovi auki on elämään.
Tänään aika on lähteä ulos,
ja kokeilla siipiään.

Tänä päivänä kaikki on uutta,
mutta huomenna historiaa.
Tämän päivän mahdollisuutta
takaisin et koskaan saa.

Minne kuljetkin maailman kyliin
etsi totta ja kestävää.
Etsi polkusi Jumalan syliin
- ja olet keskellä elämää -.

Hyvää matkaa, hyvää matkaa.
Työtä tee ja uutta luo.
Ja kun löydät vettä elävää,
- ota maljasi ja juo -."*


Ja hei, me ollaan kaikki nuoria!

Soitelkaa, saa tulla kahville.



*Sanat Pekka Simojoki

perjantai 24. toukokuuta 2013

Jännän äärellä!



Nyt siis ollaan. Ja ihan tosissaan.

Koko viikko meillä on laitettu tupaa. Lähinnä koska halusin, että vaihdetaan meidän makkari vierashuoneeseen ja vierashuone makkariin. Tähän asti makuuhuoneena toiminut huone kun on isompi kuin vierashuone ja kaiken lisäksi huone on rivarin päätyhuone johon aurinko paistaa koko päivän. Niimpä siis tuumasta toimeen. Makuuhuoneen kamat kannettiin olkkariin odottelemaan ja vierashuoneesta tuotiin tavaraa. Siinä vaiheessa kun sänky oli läjässä olohuoneessa, tuli semmonen paniikki. Homma on pakko tehdä nyt, koska nukkumaan ei pääse. :D

Nyt mahtuu kaikki mukavasti omille paikoilleen. Kuvaa voin laittaa, kun viimesetki kamat on asettunut. Vielä kun on vähän viilailtu ja verhoja revitty ikkunoilta.

Tämmöseen urakointiin on syynä se, että meille on tulossa huomenna vieraita melkolailla. Siispä on pitäny saada kämppä kuntoon. Ja vieraisiin on syynä se, että mulla oli eilen viimeinen koulupäivä. :)

Huomenna tulee paperi käteen ja voin tituleerata itseäni
k o u l u n k ä y n n i n o h j a a j a k s i.
Ei enää koulunkäynninohjaaja-opiskelijaksi.

WIIIII!

Toisaalta ihan mahtavaa, toisaalta surettaa. Uskomatonta kuinka tiiviiksi porukka voi vuodenkin koulutuksen aikana hitsautua. Ihan mahtiporukka meillä on ollu ja iku tulee. Onneksi ollaan kuitenkin nii likeltä tästä kaikki, että kaffille pääsöö helposti. :)


Tänään oon sitten laittanu ittiäni juhlakuntoon. Lähinnä laittamalla tuggaan color maskin. Toimi hyvin, näköjään. Paremmin kuin aikasemmin kokeilemani toisen merkkinen. Onnistuin tämän kanssa sotkemaan kylppärin altaan niin, että näytti kuin siinä ois lahdattu joku. Onneksi oli kunnon valkaisevaa puhdistusainetta ja nyt allas on taas valkonen. :p Mun otsa tosin ei oo. Tarttu melkeen yhtä tiukkaan otsaan, kun joku permanenttiväri.


Tykkäsin kyllä kovasti tästä.


Ennen.


Jälkeen.


Meni itseasiassa melkolailla paljon punasemmaksi. Juurikin oikeen kirkkaanpunaseksi. Vähän ehkä liian punanen, mutta emmä valita. Loistetaan nyt kunnolla! Juureenhan tuo ei tarttunut kovinkaan, mut ei ollu tarkotuskaan. :D

Jääkaapissa on odottamassa keksimurupohja huomista. Ajattelin, että en halua tarjota juustokakkua. Ja kun luokkakaveri koulussa puhu tarjoavansa valmistujaisissaan banofeeta, päätin kopioida ja värkätä semmosen itsekin ensimmäistä kertaa koskaan. 

Pohja on siis kaapissa valmiina ja kasaan huomenna siihen päälle sitten kinuskin(kondensoitu maito), banaanin ja kermavaahdon. Oijoi. Luulisi, että tässä ei voi epäonnistua! :D Noh, katsotaan kuinka käy.

Nyt kuitenkin täytyy mennä kauneusunille, sillä valmistujaisjuhla alkaa huomenna kirkossa ysiltä ja valmistuvien pitää olla siellä jo hyvissä ajoin. Ja jotta tämän naaman ja tukan saa juhlakuntoon, täytyy aloittaa hyvissä ajoin. :D

huh huh..

Adjöös. 


ps.

ONNEA KAIKILLE TÄNÄ KEVÄÄNÄ VALMISTUVILLE, VALMISTUNEILLE JA YLIOPPILAILLE!

sunnuntai 19. toukokuuta 2013

Karkuteillä



"Mikko! Mikko, onko toi Lyyti?
Mikko! Onko toi meidän kissa?"

"Missä?"

"Pihalla!"

Kävelin tuossa äsken keittiöön ja aloin söpöstellä, kun ikkunasta näin metsänreunassa kulkevan kissan. Tai siis niin kauan söpöstelin, kun luulin ko. kissaa naapurin ulkokissaksi. Kissa nosti päätään ja tajusin, että se on meidän kissa. O-ou. Jäi siinä ehkä muutama lyönti välistä. Ilman pantaa. Ulkosalla. Arkajalka.

Ampasin ulos kylpytakissa ja paljain jaloin. Lyyti tuli kyllä likelle kun kutsu, mutta kun tajusi, että meinataan viedä sisälle, nosti karvat pystyyn ja alko huutaa. Meidän kissalla on semmonen ongelma, että se ei ymmärrä kaiken ulkotilan olevan samaa tai eri ovien vievän samaan paikkaan. Jos se menee etuovesta ulos, se ei uskalla sisään takaovesta. Noh, nyt se tippu ikkunasta kärpäsverkon läpi ja ei suostunu sisään takaovesta. Paniikissa alko hyppimään korkealla olevan tuuletusikkunan suuntaan ja yritti siitä sisään. Sain sen kiinni ja koitin saada kannettua sisälle, mutta ote lipes.

Avasin takapihan oven josko se itse hoksaisi rynnätä sisälle, mutta ei, sitten oli Ansakin ulkona. Ansa tosin on sen verta rohkeempi ja tottelevaisempi, että käskystä tuli likelle ja sain syliin. Niimpä Ansan kanssa lähettiin Lyyti-jahtiin. Mikko tuli toisesta suuntaa ja sitten me Ansan kanssa saatiin Lyytiä niskasta kiinni. Kissa Mikolle ja äkkiä sisään. Ja sisällä kissa oli kun ei mitään. :D

Mahtava kaveri. Nyt tosin sitä vannotin, että enää ikinä ei äitiltä salaa lähetä reissuille. Ja nyt on kaikki kissanmentävät tuuletusräppänät kiinni. Se kun ei verkko tuon meidän pullukan nojailuja näemmä kestä.



Vessan ikkunalla Lyyti saa istuskella, mutta vain kun valvotusti ulkoillaan. Me on tässä koitettu ulkoilla kovasti ja kerätä Lyytille rohkeutta. Se kun ei uskalla olla ulkona. Siksi se siis istuu vaan ikkunalla ja tuijjottelee ihmeissään, mutta jos ulkona liikkuu jokin ihminen, Lyyti ampasee samantien sisään turvaan. Tässä täydellinen vastakohta on tuo siskonsa, joka hihnan päässä kulkee jahdaten ötököitä nurmella.


Lyyti päivystää.

Kun Ansa saalistaa.

Voivoi. Nyt on lyönnit tasaantuneet ja "saarna" karkulaiselle pidetty. Voisin suunnata nukkumaan.

Öitä!

torstai 16. toukokuuta 2013

Tenttipaniikki.

Mulla olis muutaman tunnin päästä vihoviimeinen tentti tässä koulussa ja vaikka oon kuinka lukenu, tuntuu ettei päähän oo jääny mitään. Kiva kun on ryhmätentti, niin ei tarvi yksin selvitä, mutta toisaalta on tuntuu että pitäs tehä yksin. En halua, että kukaan luulee mua vapaamatkustajaksi.

Kyllä mä ny oikeesti jotain osaanki, nyt vaan on semmonen lamaantunu tunne. Tuntuu, ettei oo mitään käsitystä oppimisvsikeuksista taikka kolmiportaisesta tuesta.

Pläh. Jos mä lukisin tässä muistiinpanoni vielä ja eikö se siitä. Tähän ei kuitenkaan valmistuminen enää kaadu. :D

Eihän..?

Ps. Oon löytäny uuden lempipaikan lukkojen taakse jäämisen jälkeen. Tossa meidän kuistilla on kiva istua. Kun vaan on avaimet mukana.

maanantai 13. toukokuuta 2013

Kakka

Aattelin aamulla, että tää on taas niitä kakkoja maanantaipäiviä, kun mikään ei toimi.

Mulla oli herätys kasilta, koska piti käydä labrassa. Noh, koska asialla ei ollu hengenhätää, kasilta aattelin, että meen vasta huomenna. Käänsin  kylkeä ja aloin nukkua. Nukuinkin oikein makeasti, siihen asti kunnes nuo pahanilmanlinnut eli poistuvat Kauhavan ylpeydeydet eli mitkälie hävittäjät lenteli meidän yli jylisten. Se meteli on toisinaan ihan uskomattoman kamala. Huomaa kyllä, ettei meikäläinen alkuperäsiä kauhavalaisia ole, kun en niihin oo tottunu. Enkä totu.

Enikeiss. Siis nousin kun en saanu enää nukuttua. Päätimpä sitten sinne labraan lähteä, puin vaan äkkiä ja katoin, että näytän suhteellisen siistiltä ja lähdin. Löin oven lukkoon, varmistin sen olevan lukossa ja tajusin. Avaimet jäi eteisen naulakkoon. :c

Ei sillei kauheesti huvittanu jäädä ulos.


Eipäs mentykään. Jäin istuksimaan pihalle. Pommitin isäntää viesteillä ja no, eihän se niitä ollu lukenu, mutta tuli kuitenki ruokkiksella kotiin! Jei.

Koomassa kävin äiteen kanssa kylällä ja tulin kotiin.

Ei tää ookkaan niin kakka päivä, kun Thaimaasta tuli kirje!!!!

LISÄÄ KORUJA!

maanantai 6. toukokuuta 2013

Tänään lapsetti

Mitä lie naapurit ajattelee.

Siellä minä seisoin ulko-ovella sukkasillani ja ränkytin ovikelloa. Ikkunasta suihkusi vetta, saatoin kiljaista ja vessan ikkunasta ulostyöntyvästä kädestä väkivalloin vein suihkupullon. Suihkupullon josta kaikki tämä alkujaan lähtikin.

Alkujaanhan ostin tänään suihkepullon esi-istutettuja kukka-asioita kastellakseni. Illalla mulla alkoi olla tylsää. Teki mieli kauppaan, teki mieli hyväskää. Siinä kulkiessa käteen osui se ostamani suihkepullo. Kihelmöivä tunne kun kuljin Mikon ohi vessaan. Ihme että en siinä jääny jo kiinni, kun hekotellen aloin suihkepulloa täyttää. Pari testiammuntaa altaaseen, että sain säädöt sumulta kunnon suihkekaareen ja sitten.. Siinä oli Mikko selin eteisessä. Ensimmäisen osuman se kuittasi vaan sanomalla "noniin". Neljännestä se jo lähti riistämään asetta multa. Se kuitenkaan sitä saanut ja jossain vaiheessa Mikon parta juoksi vettä. :D Löysin vatsalihakseni kun niin nauratti.

Noh, pihalle jouruin kun piilotin suihkepullon vessaan ja Mikko löysi sen. Otin jalat alle ja juoksin ulos tajutakseni, että eipä ole avaimia. Olin siis pihalla lukkojen takana suihkepullolla varustetun Mikon armoilla.

Loppuviimein pääsin sisään ja sovittiin. Nyt se suihkepullo polttelee keittiössä.

keskiviikko 1. toukokuuta 2013

Vabbu

Tänään tuli juhlittua vappua isän luona. Avattiin grillauskausi porukalla, oli isä ja isän vaimo, äiti, veli ja sen tyttöystävä ja me. Ja voije, ku oli mukavaa. Ja ruoka oli hyvää.


Mun tekemää mansikkasimaa. Oli hyvää hiivan liikakäytöstä huolimatta.


Parasta on aurajuusto-pekoni-herkkusienet.


Suhteellisen röhnöttävä istuma-asento.


Oli meillä ilmapallojakin!