lauantai 25. toukokuuta 2013

Kaito




Tahdon omistaa tässä nyt hetken kiittääkseni mahtavaa luokkaani.



Kaiton naiset, te ootte hienoja ihmisiä kaikki ja jokainen on tuonut oman värinsä luokkaan. 

Hassu jatkaa tästä nyt ilman, että istutaan pulpeteissa luokassa 216. Varsinkin niin, että kukaan ei enää mun vieressä aadeehoodeile taikka huokaile. Tai että tunnilla tulisi puhelimeen facebookin kautta toiselta puolen luokkaa jotain viestejä. Tai että opettajan aloittama keskustelu äityisi ja lähtisi radaltaan ja menisi jo niin pitkälle, että opettaja joutuisi toppuuttelemaan. 
Huumorin kukka on kaunis ja meidän luokassa se on kukoistanut.

On uskomatonta miten joku porukka voi tulla niin kotoisaksi niin lyhyessä ajassa. 
Niin, että siellä on helppo kertoa asioista, vaikeistakin. Porukka voi hitsautua niin, että jo harjoittelun aikana tulee ikävä toisia ja niiden kanssa juttelua.

Naiset hei, mä en osaa tässä nyt runoilla. 
Onneks muut osaa ja mä lainaan nyt yhtä kaveria.



"Tämä päivä on elämän kevät,

se on voimaa nuoruuden.
Tänä päivänä hymyilevät
eilinen ja huominen.

Tämä päivä on taistelun tulos,
ovi auki on elämään.
Tänään aika on lähteä ulos,
ja kokeilla siipiään.

Tänä päivänä kaikki on uutta,
mutta huomenna historiaa.
Tämän päivän mahdollisuutta
takaisin et koskaan saa.

Minne kuljetkin maailman kyliin
etsi totta ja kestävää.
Etsi polkusi Jumalan syliin
- ja olet keskellä elämää -.

Hyvää matkaa, hyvää matkaa.
Työtä tee ja uutta luo.
Ja kun löydät vettä elävää,
- ota maljasi ja juo -."*


Ja hei, me ollaan kaikki nuoria!

Soitelkaa, saa tulla kahville.



*Sanat Pekka Simojoki

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti