sunnuntai 19. toukokuuta 2013

Karkuteillä



"Mikko! Mikko, onko toi Lyyti?
Mikko! Onko toi meidän kissa?"

"Missä?"

"Pihalla!"

Kävelin tuossa äsken keittiöön ja aloin söpöstellä, kun ikkunasta näin metsänreunassa kulkevan kissan. Tai siis niin kauan söpöstelin, kun luulin ko. kissaa naapurin ulkokissaksi. Kissa nosti päätään ja tajusin, että se on meidän kissa. O-ou. Jäi siinä ehkä muutama lyönti välistä. Ilman pantaa. Ulkosalla. Arkajalka.

Ampasin ulos kylpytakissa ja paljain jaloin. Lyyti tuli kyllä likelle kun kutsu, mutta kun tajusi, että meinataan viedä sisälle, nosti karvat pystyyn ja alko huutaa. Meidän kissalla on semmonen ongelma, että se ei ymmärrä kaiken ulkotilan olevan samaa tai eri ovien vievän samaan paikkaan. Jos se menee etuovesta ulos, se ei uskalla sisään takaovesta. Noh, nyt se tippu ikkunasta kärpäsverkon läpi ja ei suostunu sisään takaovesta. Paniikissa alko hyppimään korkealla olevan tuuletusikkunan suuntaan ja yritti siitä sisään. Sain sen kiinni ja koitin saada kannettua sisälle, mutta ote lipes.

Avasin takapihan oven josko se itse hoksaisi rynnätä sisälle, mutta ei, sitten oli Ansakin ulkona. Ansa tosin on sen verta rohkeempi ja tottelevaisempi, että käskystä tuli likelle ja sain syliin. Niimpä Ansan kanssa lähettiin Lyyti-jahtiin. Mikko tuli toisesta suuntaa ja sitten me Ansan kanssa saatiin Lyytiä niskasta kiinni. Kissa Mikolle ja äkkiä sisään. Ja sisällä kissa oli kun ei mitään. :D

Mahtava kaveri. Nyt tosin sitä vannotin, että enää ikinä ei äitiltä salaa lähetä reissuille. Ja nyt on kaikki kissanmentävät tuuletusräppänät kiinni. Se kun ei verkko tuon meidän pullukan nojailuja näemmä kestä.



Vessan ikkunalla Lyyti saa istuskella, mutta vain kun valvotusti ulkoillaan. Me on tässä koitettu ulkoilla kovasti ja kerätä Lyytille rohkeutta. Se kun ei uskalla olla ulkona. Siksi se siis istuu vaan ikkunalla ja tuijjottelee ihmeissään, mutta jos ulkona liikkuu jokin ihminen, Lyyti ampasee samantien sisään turvaan. Tässä täydellinen vastakohta on tuo siskonsa, joka hihnan päässä kulkee jahdaten ötököitä nurmella.


Lyyti päivystää.

Kun Ansa saalistaa.

Voivoi. Nyt on lyönnit tasaantuneet ja "saarna" karkulaiselle pidetty. Voisin suunnata nukkumaan.

Öitä!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti