torstai 27. kesäkuuta 2013

Ukkonen!

Järisyttää tannerta.

Ukkonen on kyllä hieno asia. Niinku oikeesti. Uskomaton näytelmä taivaalla ja sillä on ihan mielettömät voimat.

Liekkö äitini vikaa, että en pelkää ukkosta. Jo pienenä muistan kuinka mökillä ukkostaessa äiti oli ihan innoissaan katsomassa salamointia. Siitä se kai tarttui minuunkin ja pelkäämisen sijaan opin ihailemaan ja kunnioittamaan luonnonvoimia.

Ukkosella en uskalla avata telkkaria tai tietokonetta, vaikka meillä suojia onkin. Yksi ukkosen hajottama telkkari vuodessa riittää. Noh, koska tylsää, tein itelleni katsomon makkariin. Avasin verhon, tein tyynyistä pinon nojaksi ja asetuin mukavasti katsomaan tuota salamointia. Meillä tosin on tässä niin paljon kaikkea ympärillä, että näkymät ei ole yhtä hyvät kuin esimerkiksi isän luona jossa peltojen ansiosta on aakeeta laakeeta aina Lapualle asti.

Vaikka mä en ukkosta pelkää, en oo ikinä säikähtäny mitään niiin paljon, kun tänä aamuna jyrähdystä. Olin täydesdä unessa ja nukkunut vasta muutaman tunnin kun jyrähti kunnolla ja pitkään. Säikähin unesta hereille ja en ensiksi tajunnu sitä ukkoseksi vaan ajattelin, että joku yrittää ryminällä ikkunasta sisään. Olin niin nopsaa pystyssä ja hereillä, että koko kehoa kihelmöi ja unta en kyllä tuntiin saanut. :D Ihan mielenkiintosta kyllä, koska mä en aina herää edes siihen kun naapuri tulee pihaan Vanillaan. Ukkosella siis oli vielä astetta kovemmat volyymit.

Mut hei, miten sä suhtaudut ukkoseen?

Joulu

Huhhuh. Melkonen urakka on kyllä tuo Nummikuvien läpikäynti, niitä on sen 500 kappaletta. Ja siis eihän tuo nyt vielä kovin paljoa ole, mutta kun niiden akanoiden seasta pitäisi koittaa löytää jyviä..



Arkeen on palattu vaikka vieläkin vähän verottaa, mutta palautuminen on käynnissä. 


Nummesta sen verran, että:
Mä en koe pystyväni yksityiskohtaiseen purkuun, joten puhun siis vain koko paketista. Seuraavaan on niin pitkä ja muistelu tekee kipeää. On ikävä. Oli kivaa. :)


Matkalla tiistaina löydettiin Ketun kanssa vihaisia lintuja.


Siis, auton starttasin Kauhavalta baut 10 tiistaina ja siinä samassa autossa tulin kotiin takas sunnuntaina joskus yhen aikaan. Joo, ihan hullua. Siis toi sunnuntain kotiinpaluuaika. Muttaku päätettiin, että on helpompi nukkua vähän ja mennä aikasin kotiin, kun se että nukutaan paljon ja ollaan vasta illalla kotona. (Me kun ei oltu niin rohkeita, et oltais jääty maanantaihin.) Tällä ratkaisulla kerittiinkin tehdä asioita, kuten pyykinpesu. Ja sai käydä suihkussa. Ja autokin saatiin takas autoksi. Ja tyhjä jääkaappi sai täytettä, koska kauppa.
Ja siis kun Mikko ajo. :D Mulla sammu soihdut siinä joskus ennen Seinäjokea.


Meidän markki.


Hulluahan ei ole se, että mennään festareille tiistaina vaikka ne alkaa vasta torstaina. Se tuo perspektiiviä elämään. Oikeesti. Osaan nyt arvostaa omaa sänkyä, suihkua ja vessaa ihan uudella tavalla (ainakin hetken). Nuo niin itsestään selvyydet, jotka eivät itsestään selvyyksiä olekkaan. <3




Se, että metsässä saa sähkövatkaimella tehtyä perunamuusia, on jo yleellistä. Ja ehkä vähän jopa huijausta. Mutta en valita, ruoka oli hyvää. Varsinkin se rosvopaisti joka meitä odotti tiistaina.


Ruoka-asioita.


Se, että bändit oli hyviä, on vain plussaa. Tosin tänä vuonna bändit oli enempi Mikon mieleen, mutta hyvä niin, koska viime vuonna siellä oli mun lemppareita. Mut joku Eläkeläiset on ihan helmi. Ja Mokoma. Rakastun siihen joka kerta enempi.





Oikein hienoa oli se, että lähes koko joulun sää oli ihan mahtava. Keskiviikko ja torstai oli vähän kylmempiä, mutta muuten oli aika nam. Mutta en silti palanu! Opin viime vuodesta ja oon iskeny rasvaa kunnon kertoimilla _kunnolla_, varsinki olkapäihin.


Tonttulakki! Tosta ilmeestä mä en kyllä tiiä.  Mut tonttulakki!

Mä upposin nyt noihin kuviin ja en osaa enää sanoa mitään. Se on kyl hienoa, miten noiden pitkätukkien, maastohousuisten ja pändipaitaisten ihmisten joukossa on lepponen meno.

Kiitos kaikille ennestään tutuille ja tämän vuoden uusille tuttavuuksille!

Ja etenkin kiitos ex-vaimolleni Ketulle.


Ehkä siistein auringonlasku.

Loppuun vielä festareiden viimeinen esiintyjä.


Koska niillä oli pommeja.




Vielä kun tälle kesää pääsisi Lappeenrantaan.

lauantai 22. kesäkuuta 2013

Juhlaa

Täti on täällä hyvin väsynyt, mutta silti happy.

Tiistaista asti on asuttu metsän keskellä, pissitty bajamajaa kamalempii versioihin, peseydytty järvivettä kylmemmässä suihkussa ja syöty kaikkea minkä notskissa voi kypsentää. 

Silti on oltu hyvässä seurassa, nukuttu sateelta suojassa ja kuunneltu hienoa musiikkia. Ruoka on ollut hyvää ja muuta mahtavaa.

Eikä siinä vielä kaikki.

Tässä pientä alustusta. Alkuviikosta laitan sitten kuvien kera kertomusta. 

Nyt täytyy jaksaa matka kotiin, tyhjätä auto ja körmätä sänkyyn. Oli hienoa, nyt ootetaan taas vuosi.

maanantai 17. kesäkuuta 2013

Pian nummeen!

Mä oon tässä viimeset kaks päivää ollu värjäämässä hiuksiani ja edelleen ne on värjäämättä, kiitos Nummen. Ja siis pakannu mä en oo vielä mitään. (apua!) Mutta silti tämäkin päivä on menny värkätessä.

Aamu(päivällä) aloin melko juuri heräämisen jälkeen hommiin, kaivoin askartelukamat esiin ja värkkäsin kolmattakymmentä joulukorttia. Namnam. Siinä menikin melko kauan ja kun urakka oli valmis, suuntasin isälle.


Sain oikein sotkunki aikaseksi. Taustamusiikkina soi Kotiteollisuus.


Isälle, koska me halutaan meidän leiriin kyltti. Soitin isälle ja se käski tulla katteleen. Tosin kun mä pääsin sinne, isä oli tehny semmosen jo valmiiksi. ♥ Musta on kiva kun isä on niin mukana ja jos jotain tarvitaan, se auttaa semmosen kasaamisessa. Kuten jo viime vuodeksi tehty postilaatikko.

Eli kun pääsin isälle, siellä mua ootti tämmönen.



Vain maali puuttuu.

Kyltti oli siis maalaamista vaille valmiina. Kuvassa taustalla näkyy maalipurkki, mutta siinä ollu maali oli menny melko sakkaiseksi. Noh, ei muutaku kollaamaan markkia. Toisaalta on mukava, että isällä on varastot täynnä kamaa, sillä jos jotain tarvii, semmonen melko varmasti löytyy. Noh, me siiis kollattiin kaappia ja sieltä löyty ukin jemmaan ostamia spraymaaleja. Ja ne peräti vielä pelitti. Ottaen siis huomioon, että ukki kuoli, kun mä olin vielä ala-asteella. Noh, harmaalla pohjamaalilla puukuvio piiloon.


Enää teksti.


Teksti tulee punasella spraymaalilla. Sapluuna on valmiina ja huomenna pääsee maalaamaan. Sapluunaa tehdessä pääsin siis jälleen askartelemaan. Enkä saanu yhtään haavaa mattopuukoosta!


Jälleen sotku, mutta ei enää taustamusiikkia. Läppäristä loppu akku.

Ja oikeesti, noiden kanssa koko päivä sitten menikin .Nyt voisin värjätä, mutta naapuri saati Mikko ei varmaankaan arvosta suihkussa käymistä yöllä. Samasta syystä en voi laittaa pyykkiä pesuun. Ja pakatakkaan en voi, kun vaatteet on makkarissa. Nukkumaan meneminen olis varmaan viisanta, mutta koska oon nukkunu melko pitkään, ei uni vielä tuu.

Eli mun on varmaan pakko mennä kattomaan pari jaksoa Quantum Leappia.  :D




torstai 13. kesäkuuta 2013

Hömppää



Vaikka mä tykkäänkin tappaa zombeja ja muutenkin puuhailla kaikkea vähän epätyttömäsitä, on mulla kuitenkin yksi "salainen" ja tyttömäinen puoli. Mä nimittäin rakastan (varsinkin kesäisin) lukea hömppää! Siis jotain ihania rakkausromaaneja jotka sijottuu aikaan jollon nainen ei saanu jäädä huoneeseen miehen kanssa tai kun pidettiin tanssiaisia ja pukeuduttiin ihaniin pukuihin. Ja ennen kaikkea on yksi kirjailija jonka kirjoja jaksan lukea aina uudelleen.

Jane Austen. ♥ Aina toisinaan kun tulee hetki, että nyt täytyy taas saada annos romantiikkahömppää ja silloin marssin kirjastoon ja napsin hyllystä mukaani ainakin Viisastelevan sydämen. Ja juurikin tuo kirja, vaikka sen niin monesti oon jo lukenu, on pakko lukea aina uudelleen. Ja uudelleen. Ja se loppu. ♥

Teimpä vielä testinkin, että kuka Austenin sankarittarista olen ja Anne Eliottiin osui. Ehkä siks se on mun lempparein kirja..? :D

I am Anne Elliot!
Testin voi tehdä täällä.

Hauskaa näissä Austenin kirjoissa on se, että lähes jokaisestan on tehty elokuva, niin myös Viisastelevasta sydämestä. Persuasion oli katsottava, mutta kun osaan melkein sen kirjan ulkoa, en kestäny elokuvaa. Se vaan ei menny niinku mun päässä se menee. :D


Kuva jostain täältä.


Järki ja tunteet on toinen ehdoton lemppari. Tätä en kuitenkaan ihan yhtä usein ole lukenu, kuin tuota Viisastelevaa sydäntä. Järki ja tunteet -kirjan pohjalta on tehty monia sarjoja ja elokuvia, mutta henkilökohtainen lemppari on Ang Leen ohjaama elokuva jonka pääosissa on Emma ThompsonKate Winslet. Lemppari versio tuo on siitä yksinkertaisesta syystä, että Alan Rickman. En vaan kestä. Melkeenpä Rickmanin takia ennemmin katson elokuvan kuin luen kirjan. Rickman vaan on jotain.. niin.. ♥. Nojo..



Kuva täältä


Mutku se on nii ♥.


Okeiokei, sit on vielä tää Ylpeys ja ennakkoluulo. Hieno kirja josta tästäkin on tehty hurumykket tv- ja elokuvasovituksia. Mä en kuitenkaan halua katsoa niistä kuin yhtä. Ja se yksi ei suinkaan ole tää uusin leffa jossa tää Keira tyyppi juoksee, vaan mun  lemppari on sitä 10 vuotta vanhempi. Meinaan nimittäin BBC:n 1995 tekemää minisarjaa jonka pääosissa on Jennifer Ehle ja Colin Firth. Namnam. Sarjan kokonaiskesto on 6 tuntia ja kyllä melkeen on niin, että jos sitä alan kattomaan, se on pakko kattoa loppuun. Ei vaan voi lopettaa kesken, vaikka kyllä tietää miten se loppuu. :D



Kuva täältä.


Ja onhan se nyt niin, että toi Firth on selkeesti komein Mr. Darcy. :D


btw.
On olemassa myös kirja joka yhdistää minulle tärkeitä elementtejä eli hömpän ja zombit.






Ja sitten kun kaikki Austenit on luettu ja katsottu, otetaan esiin Victoria Holtin Riikinkukkolinna tai Gwen Bristow'n Keskikesä tai Kathleen E. Woodiwiss'n Liekki ja kukka tai.. :D


Huomasin täällä Kauhavan kirjastossa asioidessani, että joitain haluamiani kirjoja on vain varastossa. Eivät taida olla kovin suosiossa. Noh, ainakaan mun ei tarvi jonottaa puolta vuotta lukeakseni, kuten joidenkin Jään ja tulen laulujen kanssa on. :p

tiistai 11. kesäkuuta 2013

Ongelma joka ei ole ongelma


Nojoo. Siis kyseessä ei oo mikää kauheen vakava ongelma ja toisinaan mä tykkään tästä kovastikin. Mutta toisinaan tää aiheuttaa sadattelua ja mielipahaa, kun tähän ongelmaan ei oikeen oo kunnon ratkasua. Vaikka mitä tekis ja kuinka taistelis tai piilottas, se jossain vaiheessa pomppaa takas esiin. Varsinkin kuumalla ja kostealla kelillä.


Ja ongelmahan on luonnonkiharat hiuset.


Joo. Lällällää, mun ei tarvi tehä mitään ja tukka on laineilla. Mutta toisaalta, mun ei tarvi tehä juuri mitään ja laitettu tukka on laineilla. Varsinki nyt otsiksen kanssa se on ärsyttävää. Ei tarvi ku vähä tulla kuuma tai muuten tukan kostua, niin otsis alkaa kiertymään. Ja tähän ei auta muodossa pitämistä auttavat lämpösuihkeet eikä kunnon lakkakerrokset. Ja got2b:n liimalakkaan ei viittis lähtiä, se on jo liian jytkyä.


No, mut fakta on se, että mä oon melko jääräpää ja tukka on mun. Kummahan tuo olis jos mun tukka ei ois kuten kantajansa, jäärä. :p


Opin kuiturastojen kanssa pelkän otsiksen pesemisen hyödyt ja se on kätevää nytkin ilman kuituja. Kun muu tukka ei kaipaa aamulla pesua, mutta otsis on yön jäljiltä kohti taivasta, on helppoa pestä vaan otsis. Pesun jälkeen pikaföönaus ja tadaa, otsis on jälleen suora. (kunnes päivän mittaan alkaa kihartua)
Loppuviimein luonnonkihara kuitenkin on jees. Se on mun juttu ja vaikka sen kanssa on välillä hankalakin viha/rakkaus -suhde, emmä pois antas. n.n

Jos suihkun jälkeen en tee yhtikäs mitään hiuksille, tulos on tämä:




sunnuntai 9. kesäkuuta 2013

Mekko! ♥


Halusin vain tulla kertomaan, että viimein oon löytäny oikeen kokosen ja pitusen maximekon ja halvalla.

Äiteen kanssa eksyttiin Tokmannille ja siellä se oli. Ja oikeesti. Aina kun noissa koko menee isoksi, se pituus lyhenee. Ihan niinku kaikki ylivoimaset oli lyhyita ja pyöreitä. Niinku oikeesti. Ei se näin mee. Alkukeväästä suututti kun löysin muuten sopivan takin, mutta hihat oli jonku 15 cm liian lyhyet. Sillon suututti ja kovaa. Noh, mutta takas mekkoon. Äiteen kehotuksesta menin sovittamaan värikästä versiota ja se oli heti päällä ku oma. Riittävän pitkä ja nätti. Sitten kun samaa oli vielä mustavalkosena, niin ei sitä sinne voinu jättää. :D

Tosin, nyt tuntuu siltä, että on pakko hakee se värillinenki jos ne on vielä tarjouksessa. :D





 Seuraavaksi minä ja veljeni Tero.


Yritin muuten tänään olla lähes PIKKUveljeni mittainen.

*   *   *   *


Mutta totuus on, että en ole..

torstai 6. kesäkuuta 2013

Kynsejä


I'm so happy!

Oikeesti, mun omat kynnet alkaa oleen aika mahtavat! Toivottavasti nää kestäs tämmösinä heinäkuun loppuun. Omat kynnet on niin pitkät, että ei tarvi haaveilla geeleistä taikka muista tekokynsiasioista. :D














Lumenen aluslakka on ollu mun luottoystävä jo pitkän aikaa. Tuo Maybellinen Forever strong on uusi tuttavuus. Värikin oli aika villi, eikä ehkä semmonen minkä normaalisti olisin ostanu, mutta kun tuo yksinään pelleili alelaarissa. Pakkohan se oli mukaan temmata. Itseasiassa väri (05 extreme blackcurrent) onkin aika kiva. Valosta riippuen se on musta tai tosi tumma violetti. Tämmönen pehmeempi vaihtoehto mustalle. n.n Tosin värinsä takia äärimmäisen ärsyttävä levittää. Tuntuu, että väristä ei millään saanu tasasta, eikä muuten saanu. Oikeesti. Varsinkaan varurilla värkkääminen vähä tökki. :D Enivei. mulla on ihan törkeen kivat kynnet!

keskiviikko 5. kesäkuuta 2013

Lakki uupuu


Joulu on pian ja mä oon unohtanu hankkia tonttulakit!

No, aloimpa semmosia netistä hakemaan, kun satavarmasti voin veikata, ettei niitä kaupoista saa. Joo, hienoa. :D Punanaamiossa oli oikein sopivia, mutta helmetti kun postimaksut niillä on niin hurjat, että postit maksaa enemmän kun kaks lakkia. Ja sitte hinta menee 15 euroon.

Ei auta. Se on huomenna mentävä isän luo kollaamaan mun vanhan huoneen laatikoita. Ja äitikin lupas omista joulukamoistaan kattella, josko löytys. Ja siis vähintään mun yksistä punasista tuhoon tuomituista yökkärin housuista saa ommeltua. Hätä ei siis ole tämän näköinen. :D



Nyt palaan ikuisuusprojektiksi muodostuneen kynsien lakkauksen kimppuun. Siitä kuvaa huomenna!  Nyt vain paint-versio.





sunnuntai 2. kesäkuuta 2013

Terve!


Päk in pisnis!

On kuulkaa alotettu loma niin vauhilla, että ei koneelle juuri oo joutanu. :D Tai on, mutta.. Noh, siitä alla.





Mutta tosiaan valmistuin siis viime viikon lauantaina ja olipahan pippalot! Ohjelma koululla kesti kauemman ku luulin ja meinas tulla kiire, kun olin jättäny kakun ja makaronisalaatin väsäämisen siihen koulun ja vieraiden saapumisen väliin. Kerittiin kyllä hyvin, kiitos äiteen joka kiisi apuun. :D Mutta silti vähän aiheutti paniikkia. Varsinkin kun armas kissamme Lyyti otti ja työnsi alas meidän ison peilin. Pläh. Siinä puol tuntia ennen vieraiden tuloa alettiin keräämään sirpaleita ja kaivettiin imuria esille. Noh, sekin saatiin alta pois ja kaikki oli valmista kun ovikello soi.

Sen verta kiireinen emäntä olin, että omassa kamerassa ei kyllä ole kovin hyvää kuvaa omasta juhlalookista, mutta toivotaan, että pappa toimittelee kuvia mulle. :D


Rakastan kyllä noita kenkiä ihan sikana. nöf.


Sit noi naiset oli äänestäny mut reiluksi kaveriksi! Kiitti ny viä. ♥
Kuvan otti Tiia.


Tältä minä näytin illalla ennen kun vaihdoin yökkärit päälle. :)

Kun me oltiin täällä juhlittu ja melkeen kaikki vieraat oli lähteny, niin me lähettiin Seinäjoelle Gringos Locosiin syömään. Aika isolla porukalla mentiinkin, kun oli Mikon perhe ja mun isä ja sen vaimo. Ruoka oli hyvää ja sitä riitti. Syömisen jälkeen lähti loimaanväki kohti kotiaan jättäen tosin Mikon kaksoisveljen meille lomailemaan.

Niimpä me sitten alkuviikko pelattiin Borderlandsia. Pelattiin aika paljon. Kannettiin ruokapöytä vierashuoneeseen ja meillä oli täällä neljä tietokonetta, kun Mikon kaverikin tuli pelaamaan. (lanit?) n.n Kerittiin me vierailla Sjoellakin ja kaikkea. Oli kivaa. Henri lähti torstaina ja nyt me on sitten pelattu vaan kahestaan. :p


Tos on mun jääkaappi-pakastin yhdistelmäni.

Borderlands kakkonen on aika makee peli. Tykkään. Ykkösestä en tykänny, mutta syy on siinä, että meillä on se pleikkarille. Mä oon enemmän pc-pelaaja, kun näppis on omaan käteen luonnollisempi ku ohjain. Varsinki ku nykypäivän pleikkaohjaimissa on niin paljon nappeja ja mun käsi on tottunu nessin ohjaimeen. :D


Pelaako kukaan mun blogia lukeva pelejä? Ois kiva kuulla. :D



Kesä ja hyttyset


Hyttystenpuremarageterveiset täältä sängyn pohjalta. Isännys tuossa kuorsailee makiasti ja minä en kun jalkoja polttaa. Mun piti teitä lähestyä vasta huomenissa (tai siis tänään, mutta ihmisten aikaan), mutta menköön kun en unta saa. :)


Olipahan viikko, siitä lisää huomenna (tai tänään, mutta paljon myöhemmin). :p

Sen sijaan voisin nyt keskittyä kuumottavaan aiheeseen eli eiliseen. Ja kuumottavaan juurikin jalkojen takia. Mentiin eilen Mikon kanssa isälle syömään ja saunaan. Noh, jukoliste kun tuolla oli hyttysiä. Melkeen enemmän kuin tässä meillä, vaikka asutaanki mettän reunas. Isä kuitenki on pellon reunas. Tuuli käy ja kaikkee. Eniveis. Takapihan terassilla syödessä ei hyttysiä näkyny, mutta ku menin avustamaan isää saunan lämmityksessä etupihan puolelle.. Huhhuh. Ihan karmee minivamppyyriarmeija iski päälle. Koitin täyttää vesisäiliön asap, mutta ku se vesi ei tullu määrättyä lujempaa letkusta. Oo siinä nyt sitte ku pitää osua säiliöön ja silti liikkua mahdollisimman paljon väistelläkseen hyttysiä. :D

Nojo. Tulos on se, että eilisen aikana otin jonku 50 osumaa ja nyt ei tunnu hyvältä. Ei niinkään kutita vaan kirveltää ja polttaa. Täytyy ehkä suunnata apteekkiin ostamaan etonoa. Vaikka se ei erityisen hyvin (ainakaan mulla) auta. Silti jotain. Pelottaa jo ajatus paarmoista. Niiden puremat mulla paisuu isoiksi kämmenen levysiksi paukamiksi jotka on kirkkaanpunasia ja tulikuumia. Hyttysten herkuttelu ei ihan niin pahoja reaktioita aiheuta. Onneksi. En varmaan muuten poistuis kotoa. :)

Kokeilen taas nukkumista. Öitä.

Ps. Hyvää kesäkuuta!