lauantai 31. elokuuta 2013

Satumainen lauantai



"Kesä vetelee jo viimeistänsä.
Roikkuu siinä niillä kynsillänsä.
Kesän jälkeen ehkä sateista ja matalaa.
mutta mitä sill'on väliä. On satumainen lauantai."

Zen Café - Lauantai

Ihan mieletön sää ulkona vieläkin. Ja eletään kuitenkin elokuun viimeistä päivää. Hassua. Mutta mä en valita. Mä pidän loppu kesästä. Siitä, kun jokanen aurinkoinen päivä voi olla se kesän viimeinen. Voi olla, että pian sataa viikon putkeen. Voi olla myös, että pian ei tarkene pelkällä lyhythihaisella ulkona. Ja se tekee tästäkin päivästä erityisen hienon, kutkuttavan. Vähän sama asia herneiden kanssa. Jos kaupassa on myynnissä herneitä, on pakko ostaa. Ne saattaa olla kesän viimeset ja seuraavia pitää oottaa taas koko pitkä talvi.


Etupihan kesäsää.


Tänään jouduin odottamaan, en onneksi koko pitkää talvea, vaan tunnin. Sekin kyllä tuntui liian pitkältä. :D Sen siitä saa, kun päättää haluta aamupalaksi vohveleita. Taikina kasaan ja paistamaan. Mun vohvelirauta taitaa olla jotenkin ei niin pro, kun se on niin hidas. Sain siis tunnin kulumaan paistamiseen. Tosin hyvää kannattaa odottaa. Ja myönnän, ensihätään söin hieman kuormasta. n.n


Vipasta tuli vähän epämuodostunu, kun ei taikina riittäny.


Vilits piippol pippuri. ♥
Katoin Mikollekkin. :D




Tänään se olis huvilakauden päättäjäiset/venetsialaiset/miksi niitä haluaakin sanoa. Ja me juhlitaan kotona. Jos sitä vähän tutustuis baarikaapin sisältöön. Ja tekis pitsaa. n.n
Moi!

perjantai 30. elokuuta 2013

Mitä tänään pelattaisiin?



Tänään minä voisin pelailla. Mikon kanssa. Kivasti. Mutta mitä? Siinäpä se pulma. Halutaanko me pärjätä zombeille, ampua pahiksia, selvittää pulmia, olla pahiksia, pelata jalkapalloa vai mitä. Vaihtoehtoja kun kuupeista löytyy.

  • Zombit ois kivoja, mutta kun me juuri läpäistiin Dead Island Riptide ja se ykkönenkin on melkolailla läpi kaluttu, useampaan kertaan. Antaa siis niiden zombien olla.

  • Saints Row kolmonenkin on läpi, mutta siellä kai jotain lisämatskua olis vielä kesken. Ja se toisaalta on vaan niin hauska, että sitä vois pelata. Mut ei zombiäänellä.

  • Borderlands kakkosen lisämatskussa on vielä vähän pelaamatta ja itseasiassa koko peli pitäis vielä pelata uudelleen True Vault Hunter modella. Mutta Borderin ykkönen on vasta puolillaan. Siihen tosiaan vois sekaantua. Ehkä.

  • Lisää zombeja löytys pelistä Left 4 Dead 2. Se vois olla vaihteeksi kiva. Sitä kun ei olla pelattu sitten toukokuun. Vois kokeilla vieläkö selviää.

  • Tosin Portal kakkosen vois vääntää uudelleen kaksin. Se kun on hauskaa, useimmiten.




  • TAI vois kerrankin antaa tietämyskoneen olla omassa rauhassaan ja mennä olkkariin pelaan pleikalla vaikka Resident Evil vitosta. Sekin on jo kerran pelattu, mutta ollaan aloteltu toista kierrosta.

  • Ois sielä Tekken ja Street Fighter x Tekken. Mutta mä oon niissä tosi huono häviäjä. Mikko kun muistaa näppäinyhdistelmiä ja mä vaan tuurilla näpytän jotain. Ja useimmiten häviän.

  • Pleikkarille olis myös LittleBigPlanet 2. Se on hauska.




  • Pleikkarinkin vois kyllä unohtaa ja vois käynnistää kasibittisen. Nessille löytys kaksinpeleinä ainakin Super Mario. Se tosin on toisinaan ärsyttävä, kun omaa vuoroa pitää oottaa niin kauan kunnes toinen kuolee. Ja meillä ne vuorot on kyllä tosi pitkiä. Sen verta kokemusta kummallakin. :D 

  • Nessille olis myös World Cup. Tosi hauska. Häviän useimmiten. Varsinkin Mikolle. Mut se on hauska!

  • Ja sit olis noita mun lemppareita. Meinaan teini-ikäsiä mutanttikilppareita! Teenage Mutant Hero Turtles 2 - The Arcade Game. Jotain niin parasta, että parempaa ei ole. ♥




Koita tässä nyt sitten päättää, että mitä sitä tänään pelattaisiin?
Tai jos vaikka ei pelattaiskaan mitään. Voitai katsoa pitkästä aikaa Iron Sky.
*huoh*

Me jäädään pähkäilemään, onhan ilta vasta nuori. 
Hyvää viikonloppua teille!

tiistai 27. elokuuta 2013

Älä mieti!



Toisinaan mä mietin, että kumpa mun ammattikorkeakouluopinnot olis sujunut hyvin, odotusten mukaisesti. Niin että mä olisin valmistunut ajallaan. Viime jouluna. Kolmen ja puolen vuoden jälkeen. Ja niin, että olisin jo päässyt jopa töihin. Tekemään sitä mikä ennen tuntui ainoalta oikealta suunnalta.

Mietin, että mitäpä jos en olisi epäonnistunut, sairastunut ja tuottanut pettymystä itselleni. Saati muille ympärillä. Ei tarvitsisi tuntea hukanneensa aikaansa turhaan. Ei tarvitsisi kertoa hyvänpäivän tutuille tarinaa välivuodesta, koska totuus hävettää. Mitäpä jos ei tarvitsisi hävetä.


Minä en jaksanut. En osannut. En pystynyt.


Sen olen oppinut, että pitää tehdä stoppi, jos näitä mietin. Älä mieti! Jos on jotain pahaa, niin on aina jotain hyvääkin. Aina kun mieleen pompahtaa kaikki nämä, osaan nykyään ajatella toisinkin. Joo, olisihan se tutkinto oikeesti kiva, näyttäs paremmalta papereissa ja kaikkee. 

Mutta sitten mä en olisi just nyt just tässä. 

Jos kaikki olis mennyt alkuperäisen suunnitelman mukaan, mä en olisi nyt naimisissa rakastamani miehen kanssa. Mä en olisi tajunnut, että mun unelmaduuni on ehkä jossain muualla. Mä en olisi oppinut arvostamaan niitä pikkujuttuja, jotka mulle on tärkeitä. Ihan typerää siis jossitella, kun mitään näin hienoa en edes osannut tulevaisuuteeni kuvitella vielä muutama vuosi sitten.


Mä olen onnellisempi kuin koskaan. On mies, koti ja kaksi kissaa. Ja sitä kaikkea osaa arvostaa, kun on nähnyt kolikon toisenkin puolen. ♥


+ Lyyti


Tällästä tänään. 
Hyvää yötä ja huomisiin. n.n

sunnuntai 25. elokuuta 2013

Sunnuntai

Sauna!

Vähänkö ihana asia! Eilen tuli krillaaltua ittiään isän huvimajaan rakentamassa saunassa. Saunassa jossa on ehkä parhaat löylyt ikinä! Voittaa melkeen lapsuuden kotini saunan. Ehkä. Ei voi vertailla, kun toisessa en oo saunonu kymmeneen vuoteen. Ja aika kyllä kultaa muistoja. n.n

Hö, mä olin varma, että mulla on kuva tosta isän saunasta. Tutkimisen jälkeen voimme todeta, eipä olekkaan. Noh, joskus toiste sitten. :D

Tänään mulla oli luvassa vähän leipomuksia. Täti tilas huomiselle juustokakun. Kakkuun pääsin hyödyntämään pakkasessa olevia mustikoita. Tein siis valkosuklaajuustokakun mustikkakiilteellä. Näyttää ihan törkyhyvälle tuola jääkaapissa. :D Vaikka itse sanonkin.


Tosin eihän siitä paljoa näy, kun se on vielä vuoassa.


Askartelimpa keittiössä muutakin, kun oli Soinista tänne asti roudattua omenaa. Niistä siis väänsin omena hyvee/paistoksen/hyväkkään/you name it. Rakkaalla herkulla kun on monta nimeä. Ja on hyvää. nmmm.. Itse omenakin on niin hyvää, että sitä Soinista kannattaa hakea (tai tuotattaa). :) Uusi tuttavuus tämä Huvitus. Nimi on kyllä hauska. n.n




Askartelin mä leipomusten lisäksi muutakin. Yritin nimittäin hiljan löytää kalenteria kaupasta. Semmosta seinämallista. Metsästin halpaa, ei sillä kuvalla ole niin väliä enää tässä vaiheessa, kun yli puolet sivuista on turhia. Halpoja en kuitenkaan löytänyt. Täyttä hintaa otettiin, vaikka ne kuitenkin alkaa tammikuusta ja nyt mennään jo elokuun loppua. Huh. Ei auttanut muu kuin startata excel ja värkätä ite. n.n


Ajaa asiansa.
HUOMATKAA LIPUT KORPIKLAANIN KEIKALLE!



Semmoinen sunnuntai tällä kertaa.

lauantai 24. elokuuta 2013

Keilailu varten keitto

Voi kumpa lotossa tänä viikonloppuna tärppäis. :D En tosin taida olla ainoa joka näin toivoo. Muthei, mulle kelpais joku pienempikin semmonen semi-iso summa. Mä tietäsin heti mihin rahaa käyttäisin. Varsinkin kun tuli asiaa selviteltyä. Tää on nyt oikeesti paha, kun ei uni tuu ja älypuhelimella on helppo seikkailla netissä. *huoh* Ihan varmasti unensaanti karkaa vieeläkin kauemmaksi.

Tässä siis kerkiää haaveilla. Rahoilla minä toteuttaisin asian jota oon jo kauan suunnitellu, mutta johon ei oo ollut valuuttaa.

-> Kauan jo oon haaveillut, että pääsisin näkemään livenä yhen lempparipändeistäni. Ah. Bowling For Soup! ♡♥ Jotain niin namia, mutta kun eivät koskaan Suomeen asti pääse.

Poijjilta on tulossa jälleen uusi levy ja mielenkiinnosta vilkaisin kiertueen keikkapaikkoja. Ja hei, ne tekee kiertueen Britteihin. Okei. Hyvä! Se on lähempänä kuin jenkkilä. Valkkasin muutaman keikan päivämäärän perusteella ja kattelin lentoja. Kattelin majotusta. Kattelin kaikkea. Eikä tulis edes hirrveen kalliiksi. Noin niinku periaatteessa.

Ja nyt haluaisin vaan lähteä! Varsinkin kun tavallaan olis viimeset hetket lähteä. Kiertue meinaan kulkee nimellä "Farewell UK Tour". Bändin sivuilla sanoivat näin: "We are NOT breaking up, it’s just come time to take a different direction". Eli kiertämiseen ovat väsähtäneet, ilmeisesti soittelevat kuitenkin Jenkeissä. Ehkä. Onneksi eivät sentään hajoa. n.n

Vilkasin huvikseni lentoja Teksasiin ja niihin tarvitaan jo isompaa lottovoittoa. :)

Tule hyvä lottovoitto.

Öitä. Tai aamuja!

tiistai 20. elokuuta 2013

Aasinsiltoja



Mulla on rouvatukka! Tai ylipäätään mun hiuksissa on jotain uutta. Tykkään näistä niin valtavasti!


Föönin kanssa.


Ilman fööniä.
Kulmakarvoja mulla ei näköjään oo.  :O


Latvat on liukuvärjätty oranssiksi. :D Tai lähinnä siis latvoihin tehtiin värinpoisto ja oranssi jäi. Mä oon niin tyytyväinen. Näin sain hiuksiin uutta väriä ilman, että mun tarvi luopua punasesta.

Punanen on kyllä ihan mun lemppariväri. Häjy vaan, kun ei voi pitää punasia vaatteita, kun ne syö punasuuden hiuksista. Mun hiukset näyttää melkeen ruskeelta, kun laitan punasen paidan päälle. Noh, onneksi kaikkee muuta voi olla punasena. Kuten kynnet! ♥ Oon niin rakastunu tuohon Mavalan punaiseen kynsilakkaan nimeltä Paris. Mavalallakin noita punasia sävyjä on vaikka muille jakaa. Niistä häitä varten arvoin sopivinta ja valitsin Parisin. Ja oikein hyvän valinnan tein. n.n Alla kuva eilen lakatuista kynsistä. Älkää piitatko lakkajämistä iholla. (Onneks mä en pidä kynsiblogia :P)





Tänään oli vielä lämmin.


Voi. Tänään piti käydä vielä vähän katsomassa kesää. Kovaa se syksy jo tulee, mutta ei vielä. Eihän. Mä en oo valmistautunu vielä siihen kylmyyteen jota syksy tuo. Mä en oo varma onko mulla tarpeeksi villasukkia ja muita villa-asioita talven varalle. Sentään marjojen kanssa ollaan varauduttu. Kiitos anopin ja appiukon, jotka täytti pakkasen mmmustikoilla. Koska mustikkaa nyt on, mä ajattelin tehdä mustikkapiirakan. Tai tarjosin Mikolle vaihtoehdot a) valkosuklaa-mustikkapiirakka, b) valkosuklaa-mustikkajuustokakku ja c) valkosuklaa-mustikkamuffinit. Näistä Mikko valitsi piirakan.


Piirakka it is.


Ja hyvää oli. Nams. Täytyy tehdä toistekkin. Tiiättekö, mä en keksi tästä piirakasta enää aasinsiltaa kissoihin. Joten menen siis suoraan asiaan. Nauroin kun Mikko linkkas alla olevan kuvan acidcow.comia selatessaan.




Emmä muuten muttaku kuvan nähdessäni tilanne meillä oli tämä.




Semmosta tällä erää. Nyt menen nukkumaan! MO!

lauantai 17. elokuuta 2013

Saat multa horsman

Ei ole mussa hortonomin vikaa. Ei yhtään.

Mä halusin kasvattaa morsiuskimppuni itse. Haaveissa oli siis, että kimppu olisi yksi iso daalia. Noh. Hellyydellä ja hoivalla vaalin daaliani kasvun alkuun. Tein niinkuin viisaammat neuvoivat. Ja voi kun ne kasvoikin. Ainut vaan, että nuppuja ei näkynyt. Lehtiä sitäkin enemmän. Ja ihan kuin vittuillakseen viikkoa ennen häitä yksi päätti tehdä nupun. Ja minä kun aloitin niin hyvissä ajoin. Muka. Nyt kukka yrittää aueta, mutta ai että ku se on kärsineen näkönen. Empä siis saanut kimppuuni itse kasvatettua daalia. Daaliaa mun kimpussani kyllä oli, mutta ne kukkakaupantäti hommi jostain.

Jotenki mieleen palaa äiteen reaktio kun kerroin kasvattavani kimpun ite. :D Ehkä meitä kaikkia ei oo tarkoitettu pärjäämään kasvien kanssa. Varsinkaan minua. Mulla on kuiva ja kuollu bonsai hyllyllä ja kukkapenkissä kaksmetristä horsmaa.

torstai 15. elokuuta 2013

Ohhoh ja muuta kaipuuta



Kaukokaipuu. Kaipaus muutoksesta. Jotain. Edes jotain uutta tähän.


Hah. Täällä kitisee tuore ruova, kun arjessa ei ole mitään uutta. Vaikka eihän se naimisiin meneminen varsinaisesti arkeen vaikuta. Mekin kun on jo yhdessä keritty hyvän aikaa asumaan, niin arki jatkuu normaalina hössötyksen jälkeen. Mikko käy töissä, minä en.




Se vain on niin, että muhun on iskenyt kaipuu päästä pois. Neljän seinän sisällä sitä haaveilee maailmasta. Ulos lähtiessä vastassa on vain, noh, ei juuri mitään. Ehkä vika on mussa, mutta koen tämän kunnan paikkana jossa ei ole mitään. Omaa syytähän se on, että ei tule pidettyä ihmisiin yhteyttä. Ja niin kahviseuraa ei äkkiseltä löydä. (Onneksi on äiti.) On ikävä aikaa, jolloin pienen kävelymatkan päässä asui kaveita. Oli helppo mennä vierailemaan ja olla yhdessä ilman sen kummempaa ohjelmaa. Nyt ei tuollaista kyläilypaikkaa ole liki ja useimmiten kavereita nähdessä homma on puolin ja toisin aikataulutettua.


”Käydään kahvilla kun tuun sieltä, mut en kyl kerkee olla kauaa, kun pitää mennä tonne.”


Nykyään päivät on niin pitkiä, kun on yksin. Onhan mulla aktiviteetteja, on kissat ja Netflix ja pc täynnä pelejä, mutta.. Varmaan suurin syy mun nykyiselle kakalle unirytmille on se, että olen yksin kotona iltapäivään. Kun valvon myöhään, saan nukuttua pitkään ja näin ei tarvi olla kauaa yksin, kun Mikko jo tuleekin kotiin. Tämäkään teoria ei ole aukoton, sillä olenhan mä tavallaan valvoessani yksin. Mikko nukkuu ja niin muutkin, kun pitää kouluun/töihin/muualle ja jossain välissä viestimet hiljenee. Naamakirjassa ei ole enää ketään, skypessä kaikki offlinessa ja ei enää blogeja luettavana. Sitten mä vaan pelaan yksin. (Joka se on kyllä ihan kivaa, tiettyyn pisteeseen asti.)




Jotenkin kaipaan isompaan paikkaan. Ainakin niin, että olisi jotain mielekästä harrastustoimintaa ja kaveri joka mun kanssa semmoseen lähtisi. Olis yleensäkin enempi ihmisiä joiden kanssa vois hengailla. Olisi mahdollisuus lähteä kahville päivällä tai parille huurteiselle illalla. Ylipäätään, että olisi niitä ihmisiä ympärillä.




Tosin ei se tilanne kuitenkaan muuttuisi asuinpaikan vaihdoksella. Pahimmassa tapauksessa jäätäisiin molemmat työttöminä kotiin homehtumaan, täällä Mikolla kuitenkin on hommia. Ja en mä varmaan yhtään sen parempi olisi pitämään yhteyttä ihmisiin. En osallistuisi mihinkään harrastustoimintaan. En kävisi kahvilla tai huurteisella. En vaikka muutettaisiin. Ehkä ei siis kannata alkaa koko hommaan.




Jotain tässä kuitenkin voisi keksiä. Jotain muutakin kuin blogitekstin kirjoittelua aamuyöllä neljän aikaan. Kissa sylissä. Kotiteollisuuden soidessa täysiä ehkä parhaista kuulokkeista. Ehkä mä voisin ettiä itelleni uuden harrastuksen. Jonkin kivan. Mistä semmosen löytäis?




Voivoi. Mahtavaa avautumista aamuyöstä kyllä. J Mutta noin niinku oikeesti. On ihan outoa haluta pois, kun ei täällä olemisessa ole varsinaisesti mitään vikaa. Kiva suht. edullinen kolmio. Palvelut lähellä ja kaikkea. Nooh, se on semmonen tämä minun mieleni. Katsotaan uudelleen, kun mä olen nukkunut vähän. Sillä vaikka ei tunnu väsyttävän vielä yhtään, huomaan käyväni hyvin hitaalla. Painun siis sänkyyn ja laitan hälytyksen muutaman tunnin päähän. Jos sitä väkivallalla pääsisi ylös ja oikeis tämä unirytmi.

Heipahei!



tiistai 13. elokuuta 2013

Laukkuja!



Mä tarvin laukun. Pikkulaukkujahan mulla on kyllä hyvin, mutta kun kaipaan sopivan isoa. Sopivan isoon mahtuu omaisuus. Tai ainakin ne mitä yleensä kannan mukana. Mistään vaan ei tunnu löytyvän sopivaa. Noh, määritelläkseni itelleni mitä laukulta haluan, tutustuin nykyisen laukkuni sisältöön.




Laukkuna mulla nyt on kulkenu Seppälän alesta vuosia sitten ostettu sininen lötkö mukanahkalaukku. Laukku on kyllä hyvä, mutta kun sisällä ei ole taskuja tai mitään, niin kaikki kulkee laukun pohjalla. Näimpä sieltä on välillä hankala löytää jotain. Ja kun laukku on lötkö pussukka, siellä kaikki ihan varmasti menee sekaisin.


Mukanahan kulkee:

  • avaimet
  • kännykkä
  • lompakko
  • kamera




  • kalenteri
  • muistikirja
  • aurinkolasit
  • silmälasikotelo, jossa puhdistusliina ja-neste
  • meikkipussukka sisältöineen






  • tukku laastaria ja haavan putsauspyyhkeitä muovitaskussa 
  • käsipyyhkeitä sotkukäsiin 
  • pillereitä särkyyn
  • purkkaa ja läkerolleja happohyökkäyksiin




Uudelta laukulta haluan:


  • Nyt kun lähdetään miettimään kriteereitä, on otettava huomioon kalenteri. Kalenteri on isoin laukussa kulkeva asia ja näin ollen laukun on oltava vähintään 23cmx18cm
  • Toisena kriteerinä väri. Joko jokin pirteä kuten oranssi tai sitten perusturvallinen musta/ruskea. Ei enää tummansinistä.
  • Kolmanneksi: Haluan, että laukun saa pään yli. Öh, se on siis olkalaukku. Onks toi okee sana? Siis semmonen across body-laukku. Hä. :D Pidän siitä, että asioilla käydessä laukun saa pois tieltä selän puolelle roikkumaan ja kädet on vapaana.
  • Sisätaskut plussaa.
  • Hinta alle kipurajan! 

Ja ei muuta kun tutkimaan! Suhteellisen monta verkkokauppaa tutkittuani, tässä on saalis.
(Kuvat Asos. Alla linkki joka laukkuun. Ja tämä ei ole mainostusta.)



Ja näihin mäny sitten päädyin. Kaikki sattuu olemaan Asoksen valikoimista. Joko mä vaadin liikaa tai sitten muualla oli huonosti. Mä valitsen jälkimmäisen vaihtoehdon.

  1. River Islandin musta laukku. Kooltaan näistä kaikista pienin. Mukavan näkönen ja noi pikkutaskut ulkona ja sisällä on jees.
  2. Asoksen kauniinvärinen laukku. Kivasti kokoa, jäykkä salkkumainen muoto mietityttää.. Silti tosi hieno ja hyvinkin varteenotettava vaihtoehto.
  3. New Lookin laukku. Kiva. Toisaalta tosi kiva. Toisaalta plääh.
  4. Kallein näistä on tuo Asoksen musta laukku. Tästä tykkään vähiten, oikeestaan en tiiä miks mä tämän tähän valkkasin. Tuo salkkuripa häiritsee. Samoin kun nuo kullanväriset yksityiskohdat. Jotenkin se ei mun mielestä sovi tuohon mustaan. n.n
  5. Tämä New Lookin laukku on ehkä mun lempparein näistä. Tosin, se saattaa olla jopa liian iso. :D Tykkään tuosta kassimaisuudesta. Väri kuitenkin on tommonen tylsähkö. En oikein tiiä tykkäänkö väristä vaiko en. Mutta hyvinkin tämä voisi olla SE laukku. Vaikka.. Emt.

Jokerina on vielä tämä New Lookin pussukkalaukku. En siitä kuvaa napannu, kun en ensin tykänny. Nyt se kuitenkin alkaa näyttää kivalta. Vaikka tässäkin se väri mietityttää.


Oikeesti mä en osaa päättää. Noistakaan yksikään ei tuntunut heti omalle. Ei tullut pakkosaada!-tunnetta.
Ehkä mä vaan hankin Suomen armeijan kaasunaamarilaukun. Se on käytännöllinen, kestävä, hyvän värinen ja jos ei muuta, niin tuunattavissa.


Josko nukkumaan, niin voin asiaa pirteenä miettiä uudelleen. Sitten parturin jälkeen! Moi!

torstai 8. elokuuta 2013

Rouva J.



Niin. Lupasin kertoa häistä.


BTW Postauksen kaikki kuvat on ottanut Minna-Tuulia Mäkipernaa. Ja lopun lainaukset Samae Koskisen kappaleesta Hän jolla on kaikki.



*   *   *


Unikeonpäiväna ja Heidin nimipäivänä 27.7. juhlittiin meidän häitä. Päivä oli ehkä komeampi kuin olisi uskaltanut edes toivoa. Aamu alkoi mukavasti kellon soidessa yhdeksältä. Sen aikaisemmin ei tarvinnut nousta. Itseasiassa olisin voinut nukkua pidempäänkin, mutta ei enää nukuttanut. Kaaso kun siitä vierestä lähti itseään valmistelemaan. Jotenkin hyvin rentouttavaa oli katsella kaason hääräystä, itse vain istuksin sohvalla, söin rauhassa aamupalaa ja vain olin. Kampaajalle kun piti mennä pää märkänä, niin suihkunkaan kanssa ei ollut mikään kiire.




Kampaajalla oli hölmö olo, kun päässä oli tiara, meikit oli kohillaan ja mulla oli rentut päällä (tosin paidan valitsin ajatuksella sen napituksen takia-> helppo ottaa pois). JA Jalaksen turvakengät jalassa. :D Enikeis. Meikin ja kampauksen jälkeen mentiin takaisin meille kotiin ja ahdettiin mut pukuun. Ja siinä hommassa menikin oletettua vähemmän aikaa. Tunnin sain istuskella sängyllä tuulettimen puhaltaessa täysiä kasvoille. Tosin olivat kaasot hakeneet yhden pikkukuohuvan mulle, joten sitä siinä tuhostin. Paljoa ei voinut liikkua sillä toinen kissa pelkäsi kuollakseen mun pukuani ja toine taas jahtasi laahusta koko ajan. Vähän ennen lähtöä nousi pieni pelko siitä, että pitää kävellä kirkkoon. Ketään kun ei alkanu näkymään ja vihkimiseen oli enää 20 minuuttia. :D Eipä meiltä olisi kirkolle ollut kuin kilometri, mutta siinä korsetissa ja sillä säällä olisi meikit ollu kyllä poskilla ja tuoksu eau de natural hiki.




Melkeimpä sitten samoihin aikoihin, kun me kaasojen kanssa siirryttiin pihalle, kajautti bestman ja isoisäni pihaan. Toinen nappasi kaasot ja kamat ja minä hyppäsin papan Amazoniin. Hieno auto. Hieno kerrassaan. Siitä sitten kirkolle. Pihassa bongasin Mikon a suhahdin äkkiä matalaksi. :D Väki meni kirkkoon, sulhanen, kaasot ja parasmies sakastiin ja minä isäni kanssa seisomaan rappusiin. Hassua, että ei yhtään jännittänyt. Alko jännittää vasta kun seisoimme isän kanssa kirkon ovien takana odottamassa, että suntio saa molemmat ovet auki ja että voimme lähteä kävelemään. Jotenkin se ovien avaaminen tuntu niin hitaalta. Ja kun Ruususen juhlamarssi kajahti, aukes mulla hanat. Ei siinä oikeen muuta voinut kun kaikki muutkin vetisteli. *huoh*




Vihkiminen oli hieno, ihana. Kummitätini laulu oli ihana. Pappi ja papin puhe oli ihana. Se, että meidän läheiset luki rukouksen, ihana. Plääh. Kyl te tiiätte. Ennen kaikkea, Mikko on ihana.








Jos on uskominen siihen, että hiuksiin jääneet riisit = tulevien lasten määrä,
tulee meille niitä linja-autollinen.




Juhlapaikalle karauteltiin siitä sitten. Oli maljoja, onnentoivutuksia, ihan törkyhyvää ruokaa, pari puhetta, hauskaa ohjelmaa, namnam kakkua, häätanssi, elävää musiikkia ja kaikkea muuta hienoa. Ihana päivä, ihanat muistot. Vaikka vähän hassulta tuntuukin miten nopiaa koko päivä oli ohi. Varsinkin kun sille on uhrannu joka toisen ajatuksensa puolen vuoden ajan.










"Tänä iltana yhdessä tanssitaan
ja kaikki on ilosii.
Kaikki tärkeet ovat tänne löytäneet,
meil on paljon ystävii."


Kaasot, me ja bestman.


"Nyt on kaikki niin hyvin.
Oltaispa tälleen ikuisesti.
Voi kun voitas joskus sanoo,
et meidän rakkaus kaiken kesti."


Hän jolla on kaikki.


"Tänä iltana yhdessä tanssitaan
ja kaikki on iloisii.
Ei kuultu vastalauseita,
kun meitä vihittiin.

En oo kaikkein komein jätkä.
Eikä perheelläni ole rahaa,
mut se ei ollu mikään este.
Tää on sitä mistä kovat jätkät laulaa."


Laituri on hutera. Jos minä mene, tulet sinäkin.


"Täällä juhlitaan nyt rakkautta.
Kahden yhteistä kauneutta.
Tänne me yhdessä palataan
aina uudestaan."





"Kelpaat mulle vaikka oisit ryppyinen,
vaikka oisit hetken joku muu.
Vaikka oisit kuinka tautinen,
kelpaat sit kun sult ei aukee suu."




"Mut on sussakin joskus kestämistä.
Oot välillä hyvin hyvin vaikee,
mut se on yksi syy lisää

rakastaa sua yli kaiken."

keskiviikko 7. elokuuta 2013

Ei mulla mitään



Saimpa kuulkaa kirjoitettua meidän hääpostauksen. Ajastin sen huomiselle, että siinä puolen päivän jälkeen pärähtää. :D

Mä lähdin eilen käymään äiteen kanssa Soinissa mökillä ja aiettä. Se on kyllä hieno paikka. Ja oli kivaa. Äitin koira Leevi sai juosta ittensä puhki ja minäkin olin illalla puhki, vaikka en edes juoksennellu. Nukahdin illalla sohvalle. Harmi vaan, että siirryin siitä sänkyyn. Sohvan jä sängyn välillä tapahtu jotain ja uni ei enää tullu. :c Siiiispä mä taas istun yötä myöten koneella ja katon Carrien päiväkirjoja. :D Kissa leikkii vieressä muovipussilla ja mulla on suklaata.


Saunan verannalta on aika kivat maisemat.


Mullä kävi tänään "ikävä" vahinko, kun nielasin toisen pallon kielikorustani. Sinne meni ruuan joukossa. Onneksi ei sentään kalahtanu hampaiden väliin pureskellessa. Nyt mun sitten "pitää" tilata uusi. Vaikka onhan mulla noita palloja, mutta kun se on ollu semmonen mukava. Melkeen huomaamaton suussa ja sillei. Nyt mulla on joku hätävara ja tuntuu ikävältä kitalaessa. Kyllä tämä välttää sen aikaa, kun Thaimaasta tulee uusi. Siinä samassa saattaa lähteä uudet venytyksetkin matkaan. Se kun on niin typerää maksaa 0,50€ ostoksesta melkeen vitosen postarit. Tai näin mä ainakin selitän itelleni. n.n

Mun rakkausvenytyksissä on muuten ongelma. :c 




Noissa kun on noita reikiä myös kyljissä, niin iho mukautuu niihin. Reiän iho mukautuu noihin ja korvista ei voi pyöritellä, kun siihen on tullu "ulokkeita". Vajaan kaks viikkoa pysty pitää, nyt oli pakko ottaa pois. Vielä kun lähtivät irti. Hö. En päässy helpolla. Mä kun tykkään siitä, että ei tarvi vaihdella ja että yksillä pärjää. Noh, onneksi mulla on nää puiset rakkaudet.

Loppuun kissakevennys ja lasipullokokis-ylistys!


Peittelin Ansan. Se vähän avas silmiä ja jatko sitten nukkumista.
NIIIN ihana!

Oikeesti, kokis on ihan parasta lasipullosta.
Se vaan maistuu niiiin paljon paremmalle!