tiistai 27. elokuuta 2013

Älä mieti!



Toisinaan mä mietin, että kumpa mun ammattikorkeakouluopinnot olis sujunut hyvin, odotusten mukaisesti. Niin että mä olisin valmistunut ajallaan. Viime jouluna. Kolmen ja puolen vuoden jälkeen. Ja niin, että olisin jo päässyt jopa töihin. Tekemään sitä mikä ennen tuntui ainoalta oikealta suunnalta.

Mietin, että mitäpä jos en olisi epäonnistunut, sairastunut ja tuottanut pettymystä itselleni. Saati muille ympärillä. Ei tarvitsisi tuntea hukanneensa aikaansa turhaan. Ei tarvitsisi kertoa hyvänpäivän tutuille tarinaa välivuodesta, koska totuus hävettää. Mitäpä jos ei tarvitsisi hävetä.


Minä en jaksanut. En osannut. En pystynyt.


Sen olen oppinut, että pitää tehdä stoppi, jos näitä mietin. Älä mieti! Jos on jotain pahaa, niin on aina jotain hyvääkin. Aina kun mieleen pompahtaa kaikki nämä, osaan nykyään ajatella toisinkin. Joo, olisihan se tutkinto oikeesti kiva, näyttäs paremmalta papereissa ja kaikkee. 

Mutta sitten mä en olisi just nyt just tässä. 

Jos kaikki olis mennyt alkuperäisen suunnitelman mukaan, mä en olisi nyt naimisissa rakastamani miehen kanssa. Mä en olisi tajunnut, että mun unelmaduuni on ehkä jossain muualla. Mä en olisi oppinut arvostamaan niitä pikkujuttuja, jotka mulle on tärkeitä. Ihan typerää siis jossitella, kun mitään näin hienoa en edes osannut tulevaisuuteeni kuvitella vielä muutama vuosi sitten.


Mä olen onnellisempi kuin koskaan. On mies, koti ja kaksi kissaa. Ja sitä kaikkea osaa arvostaa, kun on nähnyt kolikon toisenkin puolen. ♥


+ Lyyti


Tällästä tänään. 
Hyvää yötä ja huomisiin. n.n

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti