tiistai 24. syyskuuta 2013

Korvamato




Heei. Mä olen kyllä vielä hengissä. Työt ei estä mua kirjottamasta, mutta jotenkin töiden jälkeen ei huviota istua koneelle. Tosin istunhan minä. Mutta lähinnä pelaamassa. :D




*     *     *

Mut hei, oli mulla asiaakin.

Työn yhtenä plussapuolena on, että saa välillä kuunnella joko musiikkia tai katsoa lastenohjelmia. Työ ei tunnu ollenkaan työltä, kun on välillä Rölli-pausseja.

Miten hauska onkaan kun taustalla soi huiluversiot tutuista kappaleista. Mainitkaamme esimerkkinä Sinatran My Way. Tai kun saa palata omaan lapsuuteen kun katsotaan juurikin Rölliä tai Postimies Patea. Röllissä on ihan parhaita lauluja ja Patenkin tunnari on hyvin tarttua.

Ja siinä se ongelma tuleekin. Oikeesti. Ensin mä aamulla kuljen hyräillen "I do it maaaaaaaaai waaaaaaaay". Puolessa päivää saattaa mennä jo "postin tuo, postin tuo, postin tuo Pate jokaisen luo" ja iltapäivää kohti sujuvasti vaihdan sen "oli kerran mato, Mauno nimeltää. Ja se kaste mato ei tietenkään.."

Viime viikonlopun soi Mauno-mato hyvin vahvasti päässä ja sainkin korvamadon tartutettua useampiin ympärillä olleisiin. :D Silti. Taas kun eilen meni työpaikalle, alkoi se soimaan päässä. Ilman että edes kuulin sitä mistään. Noh, en kuitenkaan valita. Töissä on kivaa. 


Tässä teillekkin! En tosin löytänyt sitä vanhaa versiota, mutta menköön. :D

maanantai 9. syyskuuta 2013

Nytkö jo?

Pakkoko sen on jo alkaa? Ulkona tarkeni tänään vielä t-paidalla. 

Onko tämä pakko alottaa nyt? Siihen on vielä 106 päivää eli reilu 3 kuukautta. Eikö vähän myöhemminkin kerkeäisi? Kaikki kuitenkin tietää, että se tulee. Ei sitä vielä tarvi kaupata. Eihän?




Mä en tykkää. :c

lauantai 7. syyskuuta 2013

Iske







Ohohoo. Mä oon muutenki vähän hidas tän blogini kanssa, niin saa nyt nähä kuinka käy kun alotan työt. (!!!) Koitan kuitenkin kovasti kirjottaa. n.n

Pääsin nyt ainakin joksikin aikaa ihan oikeisiin töihin. Kasista neljään. HuhHuh. Semmosta mulla. Ihan siistii, ei tarvi enää lauttaa työttömän arkiviisua. n.n

Ja hei! Tänään on hyvä lauantai! Me mennään kattomaan Korpiklaania! NAM!





Hyvää lauantaita teille!

tiistai 3. syyskuuta 2013

Se kun toisella on isompi



Tänään iski peniskateus. Mut ei niinku sanan varsinaisessa merkityksessä, eli kateus penistä kohtaan. Ei, vaikka kateus koskeekin yhdenlaista jatketta. Ei silti autoa. Mut kuitenki, ku toisella on isompi. Kyllähän siitä tulee kateelliseksi. Varsinkin kun sitä niin esitellään siinä silmien edessä. Kyllä se vähän peniskateudelta tuntu.

Tämä tuntuu myös vähän kilpailulta. Ensin oli pikkuveljellä. Sitten mäkin hankin, isomman. Nyt veljellä on vielä isompi ja uudempi. Vaikka mun on ihan hyvä, se ei oikein enää tunnu miltään. Haluaisin isomman. Uudemman.


Pikkuveljen uusi Galaxy S III ja mun pari vuotta vanha Galaxy S II


Alkujaanhan veljeni hankki itelleen Galaxy S ykkösen ja mä pitäydyin vielä Nokiassa. Sitten hyvän ajan kuluttua mä hankin äs kakkosen. Tiedän nyt hyvin miltä veljestä sillon tuntu, kun mä kannoin isomman kotiin. :D Meinaan sen kiiltävän uutukaisen rinnalla oma ei edes niin vanha, näytti kakalta. Ja ne kaikki uudet ominaisuudet.. *huoh* Nyt minäkin haluaisin kovasti kolmosen. Tai Noten. Tai nelosen. Emmätiiä. Pärjään kyllä ihan hyvin tällä nykyselläkin. Kun toisaalta olis parempi jos ei älypuhelinta olisikaan. Ihan vaan, kun elämä olis helpompaa. n.n


Tämä on se veli ja kädessä sillä on se puhelin.


Niinku oikeesti. Muistattekö sitä aikaa, kun puhelinnumerot piti osata ulkoa. Kun kaverille soittaessa piti useimmiten esitellä itsensä, koska vastaaja oli joku muu perheenjäsen. Ja ennen kaikkea se, kun ei aina tarvinnut/voinut olla tavoitettavissa. Tai jos kuitenkin unohdetaan lankapuhelimet ja pysytään kännyköissä, niin kyllä mun on ikävä mun vanhaa 3310. Se kun puhelimella pysty vain soittaa ja tekstata. Ja ainoa viihde oli matopeli. Ei päässy naamakirjaan, nettiin tai noh, mihinkään semmoseen.

Väitän, että mun älypuhelin vie multa yöunet ja mielikuvituksen.