tiistai 3. syyskuuta 2013

Se kun toisella on isompi



Tänään iski peniskateus. Mut ei niinku sanan varsinaisessa merkityksessä, eli kateus penistä kohtaan. Ei, vaikka kateus koskeekin yhdenlaista jatketta. Ei silti autoa. Mut kuitenki, ku toisella on isompi. Kyllähän siitä tulee kateelliseksi. Varsinkin kun sitä niin esitellään siinä silmien edessä. Kyllä se vähän peniskateudelta tuntu.

Tämä tuntuu myös vähän kilpailulta. Ensin oli pikkuveljellä. Sitten mäkin hankin, isomman. Nyt veljellä on vielä isompi ja uudempi. Vaikka mun on ihan hyvä, se ei oikein enää tunnu miltään. Haluaisin isomman. Uudemman.


Pikkuveljen uusi Galaxy S III ja mun pari vuotta vanha Galaxy S II


Alkujaanhan veljeni hankki itelleen Galaxy S ykkösen ja mä pitäydyin vielä Nokiassa. Sitten hyvän ajan kuluttua mä hankin äs kakkosen. Tiedän nyt hyvin miltä veljestä sillon tuntu, kun mä kannoin isomman kotiin. :D Meinaan sen kiiltävän uutukaisen rinnalla oma ei edes niin vanha, näytti kakalta. Ja ne kaikki uudet ominaisuudet.. *huoh* Nyt minäkin haluaisin kovasti kolmosen. Tai Noten. Tai nelosen. Emmätiiä. Pärjään kyllä ihan hyvin tällä nykyselläkin. Kun toisaalta olis parempi jos ei älypuhelinta olisikaan. Ihan vaan, kun elämä olis helpompaa. n.n


Tämä on se veli ja kädessä sillä on se puhelin.


Niinku oikeesti. Muistattekö sitä aikaa, kun puhelinnumerot piti osata ulkoa. Kun kaverille soittaessa piti useimmiten esitellä itsensä, koska vastaaja oli joku muu perheenjäsen. Ja ennen kaikkea se, kun ei aina tarvinnut/voinut olla tavoitettavissa. Tai jos kuitenkin unohdetaan lankapuhelimet ja pysytään kännyköissä, niin kyllä mun on ikävä mun vanhaa 3310. Se kun puhelimella pysty vain soittaa ja tekstata. Ja ainoa viihde oli matopeli. Ei päässy naamakirjaan, nettiin tai noh, mihinkään semmoseen.

Väitän, että mun älypuhelin vie multa yöunet ja mielikuvituksen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti