maanantai 25. marraskuuta 2013

Niin, no nukuin

Kissat ei ole yövuorolaisen ystäviä. Ei ainakaan meillä. Meillä kissat ei pääse yöllä makkariin. Me nukutaan ja ne pysyy poissa ja useimmiten jopa hiljaa. Mutta kun joku lukittautuu aamulla makkariin.. Pieni kissa ei voi ymmärtää miksi ovi on häneltä suljettu. Vastahan sieltä yksi heräsi, miksi toinen tulee kotiin ja ryykää heti suljettujen ovien taa?

Meidän Ansalla on tosi pieni ääni. Surkea pieni vinkuna. Mutta kun se tahtoo jotain, siitä lähtee kimeä ja vaativa hieman kovempi ääni. Ja sitten se raapii ovea ja siitä Lyyti innostuu kaveriksi. Ja näin oven takana on kahden kissan kuoro. Ja sängyssä makaavaa väsynyttä ihmissaatoa lievästi vituttaa.

No, sain kuitenkin nukuttua. Nyt yö II.

Nukkukaahan hyvin. :p

sunnuntai 24. marraskuuta 2013

Ja siksi olen minä 1.







Tiedättekste nää lasten räsyt/rievut/rätit? Nää unikaverit joita kannetaan koko ajan mukana, joita ilman ei voi lähteä kotoa ja joita ilman uni ei tuu ikinä. Minä, Heidi kakskytkolme vee omista semmoisen. Tavallaan. 

Mulla on siis yks muumipussilakana, joka on ollu mulla jo kaaauan. Joskus kauan kauan sitten sain pussilakanasetin lahjaksi jo edesmenneeltä mummultani. Tyynyliina on kadonnut jo aikoja sitten, mutta pussilakana on teoriassa hengissä. No, ainakin se on tallessa. 


Kattokaa ny kuinka söpö toi tanssahteleva Muumipappa on!


Mähän en omaani kanna kuin räsyä joka paikkaan ja yökyläilykin sujuu oikein hyvin ilman sitä, mutta kotona se peitto kantaa monta virkaa. Ensin alkuun kun sen kuntokin oli parempi, se toimi peittona kun katsoi telkkaria sohvalla. Nyt kun se on ei niin kunnossa, osa siitä toimii hiuspantana, kissanleluna, tyynynsuojana ja kun mä oon kipeenä, laitan sen olkapäille. Tai koneella istuessani se toimii jalkojen päällä peittona tai juurikin olkapäiden lämmittäjänä, riippuu mihin on kylmä. Monta hommaa, yksi useammassa osassa oleva peitto.




Oikeestihan tossa kunnossa oleva peitto joutas jo roskiin, mutta mä en malta luopua. Se hetki, kun olin laittamassa täkkiä sen sisään ja haperot kuluneet saumat anto periksi, tuli melkein itku. Ja siitä hetkestä tuo pussilakana sai uusia tehtäviä ja käyttötarkoituksia. 


Toi tyynynsuoja-tarkotus on oikeesti tärkee. Kun meen pää märkänä nukkumaan, niin melkosesti lähtee väriä hiuksista.

Varsinkin pinkki shokki on heti tyynyssä. 

Varmaan se meillä täällä pyörii niin kauan kunnes katoaa. Siitä kun pieniä paloa repeilee koko ajan. Ehkä mä sitten voin jo roskiin se laittaa, kun jäljellä on joku 10cm kertaa 10cm pala. Tosin, siitäkin vois kehitellä vielä jotain.. Noh, katsotaan. Vielä näillänäkymin loppusijoituspaikkaa ei tarvitse miettiä! Mulla on rakas peitto, ja siksi olen minä. :D


Onko teillä mitään vastaavaa peittoa/tms. asiaa, 
josta ei vain malta luopua vaikka ehkä kannattaisikin?

torstai 21. marraskuuta 2013

Mitä jos alkaisin juttusarjan?

Ompas typerä otsikko! :p

Mä päätin omatunnon kolkuttelemana aloittaa juttusarjan, että uusia postauksia tulis edes suht tasasemmin.

Kehittelin idean, (tosin onhan joku jossain voinut tämän jo keksiä) että kirjoitan pikkupostauksia asioista jotka tekee minusta minut. Pieniä asioita arjessa, jotka kuitenkin kertoo musta tai on mulle tärkeitä.

Mietin hommalle nimeä ja se olkoon se jota ensimmäiseksi ajattelin. Homma kantakoon nyt siis nimeä "Ja siksi olen minä".

Musta tää kuulostaa/kuulosti hyvältä idealta, mut voi tää toki olla niitä juttuja jotka toimi paremmin mun päässä. Noh, kertokaa toki mielipiteenne! Ja se, että minä viikonpäivänä tämmösiä olis muukavin lukia? Ensimmäisen "koevedoksen" voisin tuikkata pihalle nyt viikonloppuna, jotta saatte osviittaa, mutta täytys viel keksiä päivä jollon niitä tulis säännöllisesti. Ehdotuksia?

ps. Anteeksi mahdollinen sekava ulkoasu ja teksti ylipäätään. Postaus on kirjoitettu kännykän sovelluksella. :D

Hyvää yötä!

perjantai 15. marraskuuta 2013

Money x 3

Must be funny 
In the rich man's world


Raha on asia, josta mä en tykkää puhua. Ja kun on vielä kasvatettu siihen, että raha-asioista ollaan hissuksiin. Kuitenkin raha on ollut mulle ahdistuksen aihe jo pitkän aikaa ja mietin sitä usein, niin eilisen innoittamana ajauduin teille hieman kirjoittamaan. Eilen oli siis sarjassamme yhellainen kauppareissu. Keskustelu miehen kanssa meni kutakuinkin koko ajan seuraavanlaisesti.


Minä: Ostetaanko piimää?
Mies: No miksei..
Minä: Niinno, kyllä sitä tämän päivän pärjää ilman. Haetaan huomenna.

tai näin

- Tekee mieli jäätelöä.
- Haetaan huomenna.

tai

- Oi kato, täällä olis nyt tätä.
- Jes, tommonen haetaan huomenna.

ja kaiken huipuksi

- Hitto, tääl ois nyt tää ompelukone ihan sikahalvalla. Onkohan näitä enää huomenna.
- Tullaan huomenna kattomaan.


Kyseessä oli siis eilisen 14. päivän kauppakeskusteluja. Joku voikin hoksata syyn miksi eilen näin keskusteltiin. :) Kerron kuitenkin, että ei mene pelkästään arvailuksi.

Tänään siis tuli jotain mitä eilen ei ollut. Eli rahaa. Eli tänään on palkkapäivä. Me molemmat kun ollaan tuntityöläisiä. (Onks toi nyt oikee termi?) Ja palkka tulee kahden viikon välein. Ja kuun ekasta palkasta kun menee vuokra, niin siitä jää hintsummin käteen. Varsinkin jos menee ostamaan auton ja siitäkin pitää kerralla maksaa vakuutukset ja verot ja muut. :D


Noo, mut kato eilen käytiin jo kaupassa kattelees, että mitä tänään haetaan. Hyvin suunniteltu kauppareissu edessä. :)


Mut se ompelukone oikeesti jännittää. Meinaan netissä se sama Singeri oli paljon kalliimpi. Siksi olis toositoosi mukava, että niitä olis vielä tänään jäljellä. Eilen neljän aikaan koko kaupassa oli enää neljä. Jännittää. Mikko lupas heti aamusta mennä kattoon, niin ei tarvi odottaa mun töistä pääsyyn asti. :D
Ja sitten koodasin miehelle. 




Ilkeetä tommonen huijjailu. :D No, mut nyt ei enää jännitä. (Kirjoitin tähän asti siis aamulla, älä siis ihmettele aikamuotoja) ♥ Ja takasin aiheeseen josta aioin kirjottaa.


Eli. Meneeks teidän taloudessa koskaan niin, että ennen seuraavaa palkkapäivää vetää tili melkeen nollassa?

Mulla suuresti vaikuttaa työmäärä. (Luonnollisesti) Kun palkka maksetaan tehtyjen tuntien mukaan, niin koko vaihtelee. Välillä kun on tunteja kahelta viikolta joku vajaa 60 ja välillä taas 100. Siinä kun on välillä sen 40 tunnin ero, niin se tuntuu. Ja vuokranmaksu on joka kuukausi samana päivänä ja summakin vakio, siinä ei auta jos tili on monta dineroa pienempi.

Meitä kuitenkin on kaksi taloudessa, niin se helpottaa suuresti. Ja en mä valita kuitenkaan. On kiva kun saa palkkaa ja kaikkea ei tarvitse laskea yhtä tarkkaan kuin mitä viimesinä neljänä vuoteta, kun ainut tulo on ollut opintotuki. Työhaastattelussakin palkkatoivekysymykseen vastasin, että kunhan on enemmän kuin opintotuki. :D

Ja vaikka välillä lähellä nollaa käydäänkin, on oikeesti mukavaa, kun raha ei ole jatkuva stressin aiheuttaja. Meinaan yksi niistä asioista joista masennuksen aikana olen kovastikin ahdistunut, on ollut raha. Pari vuotta sitten oli ikävää kun housut hajos ja täyty saada uudet, masennuslääkkeet piti hakia apteekista ja jotain piti kyllä syödäkin. Ja rahaa käytettävissä 20 euroa. Siinä kun mietti tärkeysjärjestystä niin valitettavasti tärkein jäi viimeiseksi. Housut kun nyt oli ihan pakko saada, ettei perse vilku ja ei sitä nälkääkään viitsinyt nähdä.

Tuommosesta tilanteesta on tultu jo hyvin pitkälle. Nyt meitä on kaksi, molemmat on töissä, mä en enää ahdistu rahasta juteltaessa ja ompa me saatu aikaan jopa säästöjä. *Eli ei meillä mitään hätää ole. Ei, sillä vaikka mä ostin ompelukoneen, meidän ei loppukuuta tarvi nähä nälkää.


Ja kissa.


Semmosta mulla tänään. Noin niinku pääsääntöisesti. Tästä vielä pitäs lähtee värjäämään tukkaa ja muutenki valmistautumaan iltaan, koska tänään illalla Mokoma. Huomenna pikkujoulut ja Viikate. Mukava ja odotettu viikonloppu on viimein täällä. 



Oikeeeen hyvää viikonloppua kaikille!



*tiedoksi lähisukulaisille, että rauha vaan siellä :D

maanantai 11. marraskuuta 2013

Isäinpäivän kuvia





Minä, ankkanaama..


..isälle lahjaksi


porkkanakakkua.


Kakku oli hyvää.


Ulkona satoi.


Siinä oli teille meidän isäinpäivä kuvina. Hyvin tiivistettynä. Kyllähän siihen kuului ruokaa ja telkun katsomista, mutta tässä tärkein. Isä sai kakkua ja se maistui.

Mulla olo on jo parantunut. Taudista on jäljellä enää univelka ja sekainen unirytmi, mutta ne ei haittaa tänään työntekoa. :D Lähden siis iltavuoroon pian. Näkyillään.



Oikein hyvää alkanutta viikkoa kaikille!


torstai 7. marraskuuta 2013

Anniina



AnGiina.
Ohhohhoo.


Mullon kuume!


Terveisiä täältä sairasmajasta. Minä olen muuttanut sohvalle, jotta olisin lähempänä palveluita (lue: tv, tietokone ja jääkaappi) ja jotta meistä teveempi saisi nukuttua yönsä kunnolla ja näin jaksaisi töissä. 

Aloitin tuossa tiistaina lievällä kurkkukivulla ja lämmöllä. Oli vetämätön olo ja kaikki suututti. Menin nukkumaan, nukuin pätkissä ja siinä kolmen pintaan palelsi niin pirusti, että piti lähteä hakemaan lisää peittoja. Mittasin kuumeen ja se oli 39 ja puol. Huh. Onneksi sain saman tien soitettua yövuorolaiselle, että minä se en töihin ihan just aamulla pääse. 

Ei siinä, lähdin eilen hakemaan saikkulappua kuumeen takia terkkarilta. Siinä näppärästi tuli katsottua CRP ja eihän se ollut kuin 57. Lääkärille, vilkaisu kurkkuun, muutama kysymys ja antibioottikuuri. Streptokokkinielutulehduksen takia viisi päivää saikkua ja kotia koppaan maaten.

Pikkuhiljaa alkaa elämä voittaa. Lähes mitään en saa syötyä, eikä kyllä mieli tekisikään. Yritin saada ruisleipää alas ja se tuntu kuin olisi hiekkapaperia niellyt. :D Syötin loput kissoille. Iho on kylmä, mutta hikoilen kuin pieni sika. Oikein nam. Onneksi enää ei palele. Palelu on kuumeessa kaikkein paskamaisin juttu. Lämpöäkään ei enää juuri ole, kiitos sopivan lääkityksen. 

Mahtavaa kun sairaana aikansa saa käytettyä niin lahjakkaasti. Olen katsonut Netflixistä Avataria. En niitä sinisiä häntäveikkoja vaan sitä animaatiosarjaa. Olen myös katsonut paljon muita ohjelmia kanavasurffaillen. Tietokoneella on tullut eksyttyä liian syvälle Youtubeen. Myös pelaamista olen kokeillut. Ja nyt menen tuijoittamaan viisi jaksoa Game of Thronesia, kun kakkonen sitä meille näyttää.

Soronoo ja hyvää perjantaita kaikille!