lauantai 19. heinäkuuta 2014

Roudrip

Remonttia on painettu nyt muutama viikko täysiä, joten yks lepoviikonloppu on kohdillaan. Kotia kopoaan me ei jäädä silti, vaan suunnataan micra kohti Soinia ja Wanhan ajan päiviä. Yhdessä mennään sinne jo kolmatta kertaa, perinne siis. Itehän olen siellä vieraillu useamminkin. :) Soinin jälkeen jos vielä jaksetaan, ajellaan Lestijärvelle katselemaan mun lapsuuden kesien maisemaa. Tuli useampia kesiä vietettyä vaunuillen leirintäalueella siellä. Edelleen isä vetää vaunun sinne ainakin kerran kesässä, mutta ite en oo vieraillu moneen moneen vuoteen. Roudrippi luvassa siis!

Ruukaatteko te muuten harrastaa näitä vanhan ajan päiviä taikka vastaavia markkinoita?

Ps. Voisin luvata teille kuvia remontin alkupäästä tässä viikonlopun aikana. Ja myös kuvia nykytilanteesta. Meinaan ero on jo nyt huikee.

perjantai 23. toukokuuta 2014

tadaaA



Mun omakotitalohaaveet tuli just superrymisten hetkellisesti alas ja nyt suututtaa, mutta no, olinhan mä valmistautunut. Pessimisti ei pety ja niin päin pois.. Ja itehän mä vähän maalasin piruja seinille, mutta se siitä. Kohti uusia pettymyksiä!


Sentään eilisen parturi ei ollut pettymys. Luojan kiitos. :D

Sen sanon, että jännitti. Paljon. Ja parturini Maijakin naureskeli miettineensä jänistänkö.
Mutta, kuvat puhukoot puolestaan.













Mä tykkään, on kevyt ja helppo. Tosin peilikuva vaatii totuttelua. :D Niin ja shamppoon käyttö täytyy saada oikeisiin suhteisiin. nimim. kouralliseen tottunut.

Mites, passaako?

maanantai 19. toukokuuta 2014

Jännittää!

Nyt on sitten parturiaika varattu. Ja vielä tämän viikon torstaille. O-ou. Hetki piti kerätä rohkeutta ennenkuin sain soitettua Maijalle. No, nyt se on soitettu. Täytyy kattella mukaan kuvia antamaan osviittaa.

Hei. Jos sulla on mielessä/sulle tulee mieleen joku malli joka mulle vois sopia, niin linkkaa ihmeessä. :D

tiistai 13. toukokuuta 2014

Se löytyi, se löytyi



Mä lähin ettiin itelleni ihan muuta kuin mitä löysin. Mutta se löytö olikin kuin sata jänistä ja ne kaikki muut sananlaskut.

Löysin siis takin. Ja joo, oon mä takkia ettinyt, mutta sen kanssa olin jo melkeen luovuttanut. Semmosta välikausitakkia ei vaan oo tullu vastaan, joka olis ollu het oma. Aina on joku ärsyttäny tai muuten ollut väärin. Kiertelin aikaisemmin kauppoja takkia hakien ja sain huomata jälleen kerran, että melkeen kaikki isot koot on oikeesti tosi tylsiä. Varsinkin siis kun asuu Kauhavalla ja lähellä ei oo mitään miljoonia kauppoja joista ettiä. Kaikki takit joita sovitin ja edes löysin sovitettavaksi, oli joko a) tätimäisiä b) liian lyhyt hihaisia c) ihan ihmeellisen värisiä.

Noh, ihan siis muissa asioissa Seinäjoelle lähdettiin äiteen kanssa pyörimään ja siinä tuli vastaan Zizzi. Päätettiin uskaltaa sisään ja kysäisin ihan vaan piruuttani takkeja. Myyjä nosti alerekistä yhen takin ja se oli siinä. Takki oli viimenen laatuaan, syksyn mallistoa ja nyt sitten puoleen hintaan. Nam. Laitoin takin päälle ja en voinu enää jättää sitä kauppaan. Kovin montaa kertaa tukevassa elämässä ei tuu näitä hetkiä, kun just se viimenen kappale hyllyssä on kaikin puolin ihana, täydellisen kokoinen ja sopivan hintainen. Äitikin sanoi, että tuota et jätä kauppaan. Tottelin äitiä ja nyt mulla on ihan paras takki.


Mä oon valoon nähden vähän väärinpäin näissä kuvissa, mutta kun kuvaa ei suostunut liikkumaan. Se poltti tupakkaa portailla ja siinä oli kuulemma hyvä. :) Mutta kyyyllä noista selvän saa.







Viimeisen ilme ei vastaa tunteitani.

maanantai 12. toukokuuta 2014

---



Tiedättekö sen kun jonkun alottaminen tuntuu hankalalta ja kun sitä lykkää, se muuttuu vieläkin hankalammaksi. Mulle on käynyt blogin kanssa niin. :)

Hirrveesti on ollu hiljasta, kun ei oo jaksanu. Asiaa kyllä olis ollut, mutta ei vaan oo saanut aikaiseksi. Mieltä kuitenkin lämmittää, että blogissa on ollut kävijöitä vaikka mä en mitään oo saanut aikaiseksi. On mulla tähän vähän syytäkin, kun tässä elellään jänniä aikoja ja ajatukset tuhraantuu muualle. Meinaan tässä eletään nyt suhteellisen likellä haavetta siitä, että meillä olis ihan ikioma koti. En silti hehku sen enempää, koska pessimisti mussa ei usko ennen kuin nimet on paperissa.

Noniin, mutta hei! Mitä sulle kuuluu?


Mä oon kovasti tässä suunnitellu kesätukan leikkaamista. Ihan tosissaan aattelin jotain tosi hurjaa muutosta. Jopa jotain näin lyhkästä:






Noin lyhyt tukka mulla oli alkuvuodesta 2011. Tykkäsin tuosta kun se oli helppo. Mutta eipä tässä pitkässäkään mitään vaikeeta oo. Senku huitasee ponnarille. :D *huoh* Toisaalta mä niin tykkään näistä mun hiuksista nyt.






Tokihan hius on kasvava luonnonvara. Kun sen pätkäsee, se tulee kyllä takaisin. Ja voisipa olettaa, että se kasvaa taas terveempänä, kun kuolleet latvat lähtee. Ehkä. n.n



Mitäpä tuumit sinä? 
Uskaltaisinko pätkästä lyhkäseksi? 
Ja millainen hiustyyli mulle sopisi?

keskiviikko 16. huhtikuuta 2014

Mulla on tämmönen päivä



Oikeesti. Millanen sää sielä on?

Meidän ikkunalla oleva mittari sanoo lähes 30 astetta. Joojoo, siihen on koko ajan porottanu, niin tottahan se näyttää isoja lukuja. SILTI! Mä alan uskoon siihen kesään. Vaikka eilinen lumisade meinasi säikäyttää aika pahasti.




Mulla on niin hyvä fjiilish! Oikeesti. Haluun jakaa tästä onnellisesta sekavuudesta jotain teille ja parhaiten se sujuu musiikin avulla. Kuunnelkaa nää piisit, varpisti hymyilyttää huonompanakin päivänä. <3

















Hyvää keskiviikkoa!

keskiviikko 9. huhtikuuta 2014

Ongelmien ratkontaa

Mulla on töissä ollut ongelmia varustautumiseeni liittyen. Näitä ongelmia mä olen lykkäillyt eteenpäin ja kehitellyt väliaikaisia ratkaisuja, sillä "ei se jatku kuitenkaan enää kauaa". Ihan vain koska mun sopparin piti päättyä huhtikuun loppuun, mutta sitten mut vakinaistettiin ja olen tullut jäädäkseni. On siis korkea aika ratkoa nämä ongelmakohdat.

1. Mulla ei oo tälle "aamulla kylmä/iltapäivällä kuuma" kelille ulkovaatteita. Toppatakki on liikaa ja kesätakki liian vähän.

2. Mistä täydelliset työkengät? Turvakengät on just paras jalalle, mutta mielettömän kuumat. Ballerinat täys vastakohta.

3. Täyttävä ja nopea eväsratkaisu. Aamusin en todellakaan kerkee tehä mitään ja illalla tehdyt leivät on märkiä ja ällöttäviä.

4. Näitä oli vielä yks, mut mä en enää muista sitä. Lisään sen myöhemmin. :D

Näistä yhteen mä olen jo keksinyt ratkaisun. Nimittäin kolmanteen. Mun eväs pitää olla semmonen, et mä saan aamulla vaan napata sen följyyn. Tai vielä mielummin niin, että sitä voi säilyttää työpaikalla ja se ei pilaannu + se on nopeasti valmistettavissa. Ha!

Ratkaisuni on puuro. Voin viedä rasian hiutaleita töihin ja säilyttää sitä kaapissa. Puuro on nopeeta valmista, kun lämmittää veden kiehuvaksi ja kaataa sen hiutaleiden päälle. Periaatehan on sama kun näissä pikapussipuuroissa. Elovenan(?) vadelmapikapussipuuroa oon maistanu ja se oli hyvää, mutta sitä hintaa ei kestä. Jotenki ei vaan raaski maksaa paljoa puurosta. Varsinkin kun eväät tarvii väh. 5 päivänä viikossa ja noita pusseja saa melkeen olla kaks, että tulee ihan oikeesti täyteen. (Ainakin niitä vadelmajuttuja, taisivat olla kyl aamupalalle tarkotettuja, mutta silti. Pussissa on 35g ja jos mä syön vaan sen, niin ennen kotiin pääsyä on jo kiljuva nälkä) Ihan neljän viljan puurolla siis mennään ja siihen lisukkeena on marjoja pakkasesta.

Ratkeepa samalla meidän ongelma pakastimen kanssa, kun marjoja sielä on vielä vaikka kuinka ja pian alkaa uus marjakausi. Täytyy siis kovaa kyytiä tehä tilaa uusille satseille. :)

torstai 3. huhtikuuta 2014

On on

Onnea on kuuluva ääni ja vähiin käyvä yskä.
Onnea on poismennyt juurikasvu ja punainen tukka.
Onnea on kevätaurinko ja siinä paistattelevat kissat.
Onnea on lupa hullutella ja syyt juhlia.
Onnea on uunituoreet tuplasuklaamuffinit ja onnea on tulpakot.
Onnea on, siitä olen onnellinen.


Mikä tekee sut just nyt onnelliseksi?


torstai 27. maaliskuuta 2014

Ja sit mä en saanu puhua

Vaivasta toiseen siirtymistä on ollut. Siinä syy hiljaisuuteen.

Multa poistettiin noin kolme viikoa sitten luomi selästä ja se nyt ei mennyt ihan niin kuin piti. Lääkärillä oli vähän turhan kiire ja hän ei odottanut edes puudutusaineen vaikutusta. Onneksi on korkea kipukynnys. Noh, itse toimenpidehän ei mennyt varsinaisesti pieleen, hyvin lähti ilman puudutusta. Mutta pareneminen ei ollutkaan ihan niin yksinkertaista kuin lääkäri sanoi. "Se on kuin asfaltti-ihottuma." Siinä kaikki mitä hoito-ohjeiksi sain. Eli en ohjeita ollenkaan. Noh, kyllähän tuommoisen läntin osaa hoitaa, mutta sitten se tulehtui.


Mut ei hätää, mää en oo niin ilkee, et alkaisin teille julkaisemaan kuvia, koska yäk. :D Ja se oli oikeesti tosi yäk.




Okei, mutta jatketaan pikaseen, niin päästään tähän päivään. Se siis tulehtu ja ei huvittanu istuu koneella. Ikävästi lapojen kohtaa hengaili märsti. Mikko siihen laitto kolmesti päivässä antibioottista salvaa ja peitteli sen laastarilla. Nojo.

Sitten tuli isän viiskymppiset. Monen tekijän summa ja sekä minä että Mikko tultiin kipeiksi. Kuume nousi jonnekkin reiluun 39 asteeseen. Hytistiin horkassa telkkarin edessä ja kiskottiin lääkkeitä kaksin käsin. Multa meni ääni lähes kokonaan ja yskitti niin pirusti, mutta lima ei irronnut. Alkuviikosta kävin lääkärissä ja sain arvokasta Duactia, mutta sekään ei tuntunut auttavan. Viime perjantaina tilanne oli se, että äiti lähti kuskaamaan mua terveyskeskukseen, kun en saanut puhuttua kuin sanan kerralla ja senkin kuiskaten. Henki ei kulkenut ja lima ei irronnut. Toivomus oli, että olisin saanut hengitellä avaavaa, mutta hoitaja mittasi happisaturaation ja se oli riittävä. Niimpä lähdettiin takas kotiin hönkimään höyryä ja muita poppakonsteja.




Viikonlopun selvisin riittävällä määrällä särkylääkkeitä ja maanantaina oli pakko mennä hakemaan lisää saikkua. En pärjää työssäni ilman ääntä. Lisäksi yskökset oli verisiä. Mmm. Noh, sairaanhoitaja katsoi cerpin ja se oli vieläkin korkea, joten tukki mut ylimääräisenä lääkärille. Ja sitten alkoi helpottaa. Lääkäri kirjoitti ärjyn antibiootin ja särkylääkettä lisää, paljon. Nyt musta jopa lähtee ääntä ja yskä ei käy ihan niin kipiää. Jaksan jopa istua koneella ja käyttää päätäni. Viime päivinä kun juuri ja juuri oon pystynyt seuraamaan DropDeadDivaa ja Parks and Recreationia. Joista jälkimmäistä rakasta!

Mut hei, voiton puolella ollaan. Ens maanantaina pääsee takas töihin ja kevät tulee, on kissoja ja kaikkee kivaa!




Edelleen olen siis puhekiellossa, mutta olo alkaa olla hyvä. Vesi ei tuu enää silmiin yskiessä, koska se ei satu niin paljoa ja yskiessä jotain jopa irtoo. Pääkin toimii jo paremmin, joten sain tämän postauksen aikaiseksi. :D



Eihän teistä kukaan oo joutunu sairastamaan?



keskiviikko 5. maaliskuuta 2014

Kohokirjaimia


Mä ostin Dymon ja se on ihan paras! Musta on hauska nimetä asioita ja tolla se käy kätevästi. Tuo tekee vieläpä sitä sympaattista kohokirjainta, just niinku mummulassa oli aikoinaan. n.n Mä oon kerinny nimetä työpöydälläni asioita ja vessaankin askartelin nimikyltit pyyhenaulakoihin. 





Tähänkin kerkesin.


Ostin lisää teippejäkin.


Kätevästi sain laatikoihinkin nimikyltit.

Jos jäit miettimään ylimmän laatikon tekstiä, niin valaisen asiaa kuvalla.




Ilman korvista tuo venytys näyttää ihan pyllynreiältä. Ainakin se mulla tulee ensimmäisenä mieleen. 
Siksi nimesin venytyskoruja sisältävän laatikon osuvasti. ^


Kerkesin mä jo koristella näyttöänikin.



Ja tästä sopivasti päästäänkin seuraaviin kuviin.



Ansa on outo kissa kun se viihtyy tuossa laatikossa. Hengailee vaan sisällä. Ja sillä ei oo väliä missä asennossa toi laatikko on. Ehkä sitä kiehtoo se, että se on laatikko josta silti näkee pihalle. 
Kukapa kissan aatoksista tietää.


Ja sit Ansa ihmetteli kun joku mies väänteli sille naamaansa.




Tällästä mulle.
Miten teillä menee?

maanantai 3. maaliskuuta 2014

Mä haisen Mikolle



Kömmin hetkeksi Mikon kainaloon ja sitten tajusin, että se oli just laittanu dödöä. Hmm. Mun hiukset haisee/tuoksuu nyt aika voimakkaasti miehelle. huh. Hyvä haisu kyllä, mutta ei ehkä mulle. Varsinkaan mun hiuksiin, kun siinä ne leijuu liki nenää. Nooh, ehkä mä tästä suihkuun jossain välissä.


Hiuksista puheen ollen mun on pakko leijua teille mun hiuksista. Ne on nyt niin sopivan punaaset! <3 Ja juurikin luonnonvalossa ihanat! Ihanaa kun tuolla on jo päivä pidentynyt ja saa hengailla ulkona auringossa.







Mä oon tässä hetken haaveillu, et jos vaihtas väriä, mutta ei. Näitä ku kattoo, niin ei pysty. Mä niin rakastan punasta. Ihan sama vaikka pyyhkeet menee pilalle. Ihan sama vaikka saa olla koko ajan värjäämässä ja muuten ylläpitämässä väriä. Ihan sama. Minä ♥ mun hiusten värirys!

sunnuntai 2. maaliskuuta 2014

Niistä leekoista vielä..


Me oltiin tuossa joku viikko sitten vähän maakuntamatkailemassa. Töiden jälkeen tormotettiin ensin Loimaalle ja sitten lauantainaTampereelle ja sieltä sunnuntaina takas kotiin Kauhavalle. Matkaan lähdettiin tilaihme-micrallani. Tai siis sen tilaihmeytensä se osoitti sielä matkalla, kun Loimaalta mukaan lähti hieno lipasto. Anoppi sen bongasi ja vaikka meillä ei  varsinaisesti ollut ko. lipastolle tarvetta, oli se niin hieno, ettei sitä voinut jättää. Vielä kun se ikäisekseen oli varsin hyvässä kunnossa ja oli olemassa mahdollisuus, että se mahtuu micraan... :D Sinne se sitten tukittiin kyytiin ja lähtiessä anoppi antoi mukaan vielä parafiiniöljyä, että pinta tulis paremman näköiseksi.


Kotona sitten otin ja hinkkasin siihen öljyä oikein kunnolla.






Nyt se on sitten ihan kuin toinen. Tosi hienosti kirkastu ja syveni väri ja kulunut kansikin on paljon siistimpi. Vielä kun löytäisi arvoisensa paikan tästä meidän kämpästä. Tyylillisesti kun ei yhtään sovi meidän tietokonehuoneeseen noiden nojatuolien kanssa (tai muutenkaan).


Niin ja niistä legoista vielä. Pääsin Tampereella poseeraamaan ukkojen kanssa!





Hyvää alkavaa viikkoa!!

perjantai 28. helmikuuta 2014

Kakkoja puhelin kuvia! UUU.

Iltavuoroon marsh!

Jeejee. Huomaa kyllä, kun tekee välillä kaikkia vuoroja sekasin, niin on kyllä pääkin sekasin. Tänään en meinannu päästä ylös millään. Koomasin sängyssä kissat vierellä. Lyyti kanto ensin mulle hiirtä, että heitä ihminen, mutta sitte se totes ettei musta oo mihkää ja tuli kainaloon. Ihana kissi. n.n

Mut sit mä pääsin ylös ja me lähettiin pyörähtään kaupassa. Litkuun oli tullu taas kosmetiikkaa ja kun mä jostain blogista luin, että ne huulipunat olis jopa hyviä hintaansa nähden, niin ostin. Kolmella eurolla sai yhden punan. Mä valkkasin sävyn 23 Sweet Kisses. On aika söpö. Ja kun iskin sen huulille, se tuntuu mukavan voidemaiselta. Ainakin siis puolen tunnin koekäyttöön oon tyytyväinen. Täytyy ottaa seuraavaksi kunnon testiin, kun lähden viihteelle. Punat huulissa en suinkaan oo töihin menossa. :D

Puhelin kuvaa, anteeeeeksii. Mä en löydä mun kameran piuhaa. :D


Hutaisu huulilla. 


Tommonen pinkki. 

Ihana kissi on myös Ansa, joka on aina mukana menossa- Tällä kertaa se toimi kuvausassistenttina. Joka viides kuva on käyttökelpoinen kun kaikissa muissa on kissa photobombbaamassa. Sen verta hellyyttävä apulainen kuitenkin on, että laitettakoon hänestä loppuun kuva.





Mä lähen töihin! Hyvää viikonloppua teille! Ja hyvää työviikonloppua teille jotka myös painatte töitä viikonlopun!

Moro!

sunnuntai 23. helmikuuta 2014

Punaista

Mukavata on lojua sohvalla kylpytakki päällä vauva sylissä ja tuijottaa Ylpeyttä ja ennakkoluuloa. Lemppariversioni tämä Keira Knightleyn tähdittämä ei ole, mutta tuo toisaalta mukavaa vaihtelua katsoa eri versioita. Se kun tässä tapauksessa on mahdollista.



Millainen sunnuntai teillä on menossa?


perjantai 21. helmikuuta 2014

Awesome

Toinen pikanen tälle päivää ihan vaan, koska halusin kehottaa teitä kaikki menemään leffaan!

Eritoten katsomaan tuota The Lego Movieta. Ihan huippu! Piristi ei niin iloisen lätkäpelin jälkeen.



Jännää

Huhhhuhhuhuhhuh. 

Hengissä ollaan mutta en tiiä kauanko. Suomi-Ruotsi-peli aiheuttaa sen sortin sydämentykytyksiä ja välillä unohtuu hengittää.

Kissatki on mukana kisakatsomossa.