tiistai 14. tammikuuta 2014

Piilolinssi sentään

Mulla hajos eilen töissä silmälasit ja ne piti kiikuttaa huoltoon. "Kotona mulla on piilareita, kyllä mä pärjään", ajattelin. Ja pärjäänhän mä, mutta voi jessus ku on opettelemista. Meinaan, näissä mun piilareissa ei oo ihan samoja voimakkuuksia kuin mun laseissa. Niissä molemmat linssit on vähän erilaiset ja taas piilarit on molemmat perua miinus ykköset. Ja se, että viimeset 5 vuotta mun päässä on ollu enempi ja vähempi isommat lasit päivittäin. Toki piilareita oon käyttäny aina sillon tällön tarpeen vaatiessa, mutta en ihan oikeessa arjessa.

Ongelmat piilareissahan on lähinnä ulkonäöllisiä. Siis vaikka voimakkuudet ei ihan kohtaa, mä näen tarpeeksi hyvin. Mutta.. kun on tottunu laseihin nenällään,  on tottunu nostelemaan niitä aina kun meinaa näkyä huonosti. Eli tökin toistuvasti haamulaseja. Lisäksi kun tehot ei ihan riitä, siristelen koko ajan. Miettikää kuinka typerältä se näyttää. Lisäksi isot kehykset on aina kätevästi piilottanu, ainakin vähän, aamuisin turvonneita ja jatkuvasti mustia silmänalusia.  Ja pois sulkematta sitä, että mun naama on tyhjä ilman laseja. Näytän vieraalta.

Noh, onneksi vahinko oli pieni ja saan ne piakkoin takaisin.  Ei tarvi siristellä omalle peilikuvalleen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti