perjantai 10. tammikuuta 2014

Torkku pommissa



Ihminen, joka joskus on joutunut jakamaan aamun mun kanssa,  tietää että se ei ole helppoa. Varsinkaan siis silloin kun pitäisi olla menossa jonnekkin.


Joku saattaa tunnistaa lauseen

"mä en syö aamupalaa"

tai

"mä en tuu ekalle tunnille"

Myös lausetta 

"joo, tuun ihan justiin" 

myönnän käyttäneeni paniikkiaamuina.


Aamut vaan on niin vaikeita. Iltavirkku on aamutorkku. Kyllä mä pääsen ylös. Varsinkin työaamuina, kun periaate on ei torkutusta, niin oon ajoissa pystyssä ja kerkeen hyvin töihin. Vaikka siinä itsensä työkykyiseksi saattamisessa meneekin reilu tunti. Ja siis siitäkin ajasta puolet menee ihan pelkkään nollaamiseen ja sohvalla istumiseen.

Sitte on nää aamut, kun ei oo mitään pakollista tai tiettyyn kellonaikaan sovittua juttua. Sillon en meinaa päästä ylös. Kello huutaa vierellä, mutta ei. Sinne minä jään makaamaan. Ja sit nukun aivan liikaa ja pääsen ylös joskus puolenpäivän jälkeen. Sitte on jo niin kova kooma, että saatan nukahtaa mihin vaan. Niinku tässä pari päivää sitten, kun siirryin sängystä koneelle ja aloin shoppailemaan CF:stä venytyksiä  ja seuraavaksi havahdun kun Mikko nauraa vieressä. Olin tunniksi nukahtanu tietokoneelle törkeen häjyyn asentoon. Ja unta oli kuitenkin takana jo 12 tuntia.

No. Mutta aamut on ollu mulle aina vaikeita. Me en vaan pysty aamuihin. Tai pystyn, kun mä tänäänkin kerkesin hienosti töihin, mutta silti aamut on tuskaa. Ihan oikeesti se lämpimän peiton alta pois tuleminen muistuttaa joka aamu kuinka kylmä maailma sitä taas odottaa. Ja meillä ei sisällä oo edes kylmä. :D Silti. 

Oma sänky on rakas!

Onks kukaan teistä tämmönen iltavirkku?

2 kommenttia:

  1. Minä minä! Illat/yöt on ihmisen parasta aikaa <3 aamut taas on paholaisen keksintö! :// -E

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sä hienosti tiivistit aamut. :D Sitähän ne on!

      Poista