perjantai 7. helmikuuta 2014

Keski-Maan valloitus

Mä oon kovasti yrittäny opetella pleikkaripelaajaksi, kun ei sitä aina jaksa tietokoneella istua. Uskokaa tai älkää.

Mikon kanssa pleikalla on tullu pelattua LittleBigPlanet ykkönen ja kakkonen ja Ressa vitonenkin on kertaalleen pelattu. Borderland ykköstäkin me vahvasti alotettiin, mut ei se slipscreen vaan oo mun juttu. Ei pysty.


Random omakuva


Aikaisempia pleikkakokemuksia mulla on verrattain melko vähän. Tekken kolmosta on tullu hakattua joskus kauan sitten, muutama ekoista Pottereista tuli pelattua, Spyroa ja Gran Turismoa unohtamatta. Mut siihen se jää. Me saatiin pleikka ykkönen yhteiseksi joululahjaksi veljen kanssa ja tuli sitä pelailtuakin, mut jotenkin se pleikka oli sitten enempi veljelle mieluisa ja nessi mulle. Vanhempana veli hankki pleikka kakkosen ja pelaili sitä, mä kokeilin joskus Guitar heroa tai Sly Cooperia, mutta en vieläkään innostunu.

Se historiasta. Meillä on siis Mikon pleikka kolmonen ja mä oon halunnu siirtää pelaamistani olkkariin. Toki siis noita co-op pelejä ollaan pelattu, mutta ei sitä aina halua/voi pelata yhessä. Kun Mikko pelaa koneella vaikka Assassin's Creediä ja mä en jaksa Skyrimiä, on hyvä siirtyä olkkariin. Ja ennemmin mä pelaan jotain kun syövytän aivoni Gordon Ramsayn täydellisillä venäläisillä sisustaja/huippumalli naisilla jotka kokkaa Ruotsissa, neljälle, sinkuille tai julkkiksille ja laulaa niiden deiteille. If you know what I mean.


Kuvan kissat eivät liity tapaukseen.


Asiaan. Mä siis oon jo kovasti alottanu Skyrimin isoveljellä Oblivionilla, mutta ei sitä hermot kestä. Tai kun mä oon koko ajan hukassa siitä mitä mistäkin napista tapahtu ja sit kesken battlen mä alan laittaa miekkaa pois ja kuolen. Ja se joka mut tappaa on susi. Pieni susi. Ei mikään wariori vaan susi. Syö naista. Varsinkin kun ei oo tajunnu tallentaa ja edellinen save on tehty tunti sitten. Pläh.

Noni. Mut mä sit päätin alottaa iisimmin ton pleikkarin kanssa. Ja mulla oli jo peli tiedossa. Itseasiassa ko peliä haaveilin pitkään pc:lle, mutta se jäi kun se oli niin kallis. Onneksi. Steamin joulualessa se oli jo halpa, mutta jätin ostamatta kun päätin, että siitä pelistä tulee se joka yhdistää mun ja pleikan. Ja maanantaina se peli tuli postista!!

Noninoni. Pitäähän mun nyt kertoa mikä se peli on. Otsikostahan voi jo melko pitkälle arvata millaisesta pelistä on kysymys. Eli kyseessähän on Lego Lord of the Rings




Ihan mahtava. Eka leffa on tälle viikkoa jo keritty pelata ja tykkään kovasti. Kiva tuo on siitäkin, että jos Mikko haluaa tulla pelaamaan myös, niin ei muutaku ohjain päälle. Ja yhtä helppo on jättäytyä pois. Ei tarvi vaihtaa saveja tai mitään. ♥


ps. Tänäänhän posti toi lisää herkkua.


Kusen hunajaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti