torstai 27. maaliskuuta 2014

Ja sit mä en saanu puhua

Vaivasta toiseen siirtymistä on ollut. Siinä syy hiljaisuuteen.

Multa poistettiin noin kolme viikoa sitten luomi selästä ja se nyt ei mennyt ihan niin kuin piti. Lääkärillä oli vähän turhan kiire ja hän ei odottanut edes puudutusaineen vaikutusta. Onneksi on korkea kipukynnys. Noh, itse toimenpidehän ei mennyt varsinaisesti pieleen, hyvin lähti ilman puudutusta. Mutta pareneminen ei ollutkaan ihan niin yksinkertaista kuin lääkäri sanoi. "Se on kuin asfaltti-ihottuma." Siinä kaikki mitä hoito-ohjeiksi sain. Eli en ohjeita ollenkaan. Noh, kyllähän tuommoisen läntin osaa hoitaa, mutta sitten se tulehtui.


Mut ei hätää, mää en oo niin ilkee, et alkaisin teille julkaisemaan kuvia, koska yäk. :D Ja se oli oikeesti tosi yäk.




Okei, mutta jatketaan pikaseen, niin päästään tähän päivään. Se siis tulehtu ja ei huvittanu istuu koneella. Ikävästi lapojen kohtaa hengaili märsti. Mikko siihen laitto kolmesti päivässä antibioottista salvaa ja peitteli sen laastarilla. Nojo.

Sitten tuli isän viiskymppiset. Monen tekijän summa ja sekä minä että Mikko tultiin kipeiksi. Kuume nousi jonnekkin reiluun 39 asteeseen. Hytistiin horkassa telkkarin edessä ja kiskottiin lääkkeitä kaksin käsin. Multa meni ääni lähes kokonaan ja yskitti niin pirusti, mutta lima ei irronnut. Alkuviikosta kävin lääkärissä ja sain arvokasta Duactia, mutta sekään ei tuntunut auttavan. Viime perjantaina tilanne oli se, että äiti lähti kuskaamaan mua terveyskeskukseen, kun en saanut puhuttua kuin sanan kerralla ja senkin kuiskaten. Henki ei kulkenut ja lima ei irronnut. Toivomus oli, että olisin saanut hengitellä avaavaa, mutta hoitaja mittasi happisaturaation ja se oli riittävä. Niimpä lähdettiin takas kotiin hönkimään höyryä ja muita poppakonsteja.




Viikonlopun selvisin riittävällä määrällä särkylääkkeitä ja maanantaina oli pakko mennä hakemaan lisää saikkua. En pärjää työssäni ilman ääntä. Lisäksi yskökset oli verisiä. Mmm. Noh, sairaanhoitaja katsoi cerpin ja se oli vieläkin korkea, joten tukki mut ylimääräisenä lääkärille. Ja sitten alkoi helpottaa. Lääkäri kirjoitti ärjyn antibiootin ja särkylääkettä lisää, paljon. Nyt musta jopa lähtee ääntä ja yskä ei käy ihan niin kipiää. Jaksan jopa istua koneella ja käyttää päätäni. Viime päivinä kun juuri ja juuri oon pystynyt seuraamaan DropDeadDivaa ja Parks and Recreationia. Joista jälkimmäistä rakasta!

Mut hei, voiton puolella ollaan. Ens maanantaina pääsee takas töihin ja kevät tulee, on kissoja ja kaikkee kivaa!




Edelleen olen siis puhekiellossa, mutta olo alkaa olla hyvä. Vesi ei tuu enää silmiin yskiessä, koska se ei satu niin paljoa ja yskiessä jotain jopa irtoo. Pääkin toimii jo paremmin, joten sain tämän postauksen aikaiseksi. :D



Eihän teistä kukaan oo joutunu sairastamaan?



keskiviikko 5. maaliskuuta 2014

Kohokirjaimia


Mä ostin Dymon ja se on ihan paras! Musta on hauska nimetä asioita ja tolla se käy kätevästi. Tuo tekee vieläpä sitä sympaattista kohokirjainta, just niinku mummulassa oli aikoinaan. n.n Mä oon kerinny nimetä työpöydälläni asioita ja vessaankin askartelin nimikyltit pyyhenaulakoihin. 





Tähänkin kerkesin.


Ostin lisää teippejäkin.


Kätevästi sain laatikoihinkin nimikyltit.

Jos jäit miettimään ylimmän laatikon tekstiä, niin valaisen asiaa kuvalla.




Ilman korvista tuo venytys näyttää ihan pyllynreiältä. Ainakin se mulla tulee ensimmäisenä mieleen. 
Siksi nimesin venytyskoruja sisältävän laatikon osuvasti. ^


Kerkesin mä jo koristella näyttöänikin.



Ja tästä sopivasti päästäänkin seuraaviin kuviin.



Ansa on outo kissa kun se viihtyy tuossa laatikossa. Hengailee vaan sisällä. Ja sillä ei oo väliä missä asennossa toi laatikko on. Ehkä sitä kiehtoo se, että se on laatikko josta silti näkee pihalle. 
Kukapa kissan aatoksista tietää.


Ja sit Ansa ihmetteli kun joku mies väänteli sille naamaansa.




Tällästä mulle.
Miten teillä menee?

maanantai 3. maaliskuuta 2014

Mä haisen Mikolle



Kömmin hetkeksi Mikon kainaloon ja sitten tajusin, että se oli just laittanu dödöä. Hmm. Mun hiukset haisee/tuoksuu nyt aika voimakkaasti miehelle. huh. Hyvä haisu kyllä, mutta ei ehkä mulle. Varsinkaan mun hiuksiin, kun siinä ne leijuu liki nenää. Nooh, ehkä mä tästä suihkuun jossain välissä.


Hiuksista puheen ollen mun on pakko leijua teille mun hiuksista. Ne on nyt niin sopivan punaaset! <3 Ja juurikin luonnonvalossa ihanat! Ihanaa kun tuolla on jo päivä pidentynyt ja saa hengailla ulkona auringossa.







Mä oon tässä hetken haaveillu, et jos vaihtas väriä, mutta ei. Näitä ku kattoo, niin ei pysty. Mä niin rakastan punasta. Ihan sama vaikka pyyhkeet menee pilalle. Ihan sama vaikka saa olla koko ajan värjäämässä ja muuten ylläpitämässä väriä. Ihan sama. Minä ♥ mun hiusten värirys!

sunnuntai 2. maaliskuuta 2014

Niistä leekoista vielä..


Me oltiin tuossa joku viikko sitten vähän maakuntamatkailemassa. Töiden jälkeen tormotettiin ensin Loimaalle ja sitten lauantainaTampereelle ja sieltä sunnuntaina takas kotiin Kauhavalle. Matkaan lähdettiin tilaihme-micrallani. Tai siis sen tilaihmeytensä se osoitti sielä matkalla, kun Loimaalta mukaan lähti hieno lipasto. Anoppi sen bongasi ja vaikka meillä ei  varsinaisesti ollut ko. lipastolle tarvetta, oli se niin hieno, ettei sitä voinut jättää. Vielä kun se ikäisekseen oli varsin hyvässä kunnossa ja oli olemassa mahdollisuus, että se mahtuu micraan... :D Sinne se sitten tukittiin kyytiin ja lähtiessä anoppi antoi mukaan vielä parafiiniöljyä, että pinta tulis paremman näköiseksi.


Kotona sitten otin ja hinkkasin siihen öljyä oikein kunnolla.






Nyt se on sitten ihan kuin toinen. Tosi hienosti kirkastu ja syveni väri ja kulunut kansikin on paljon siistimpi. Vielä kun löytäisi arvoisensa paikan tästä meidän kämpästä. Tyylillisesti kun ei yhtään sovi meidän tietokonehuoneeseen noiden nojatuolien kanssa (tai muutenkaan).


Niin ja niistä legoista vielä. Pääsin Tampereella poseeraamaan ukkojen kanssa!





Hyvää alkavaa viikkoa!!