torstai 27. maaliskuuta 2014

Ja sit mä en saanu puhua

Vaivasta toiseen siirtymistä on ollut. Siinä syy hiljaisuuteen.

Multa poistettiin noin kolme viikoa sitten luomi selästä ja se nyt ei mennyt ihan niin kuin piti. Lääkärillä oli vähän turhan kiire ja hän ei odottanut edes puudutusaineen vaikutusta. Onneksi on korkea kipukynnys. Noh, itse toimenpidehän ei mennyt varsinaisesti pieleen, hyvin lähti ilman puudutusta. Mutta pareneminen ei ollutkaan ihan niin yksinkertaista kuin lääkäri sanoi. "Se on kuin asfaltti-ihottuma." Siinä kaikki mitä hoito-ohjeiksi sain. Eli en ohjeita ollenkaan. Noh, kyllähän tuommoisen läntin osaa hoitaa, mutta sitten se tulehtui.


Mut ei hätää, mää en oo niin ilkee, et alkaisin teille julkaisemaan kuvia, koska yäk. :D Ja se oli oikeesti tosi yäk.




Okei, mutta jatketaan pikaseen, niin päästään tähän päivään. Se siis tulehtu ja ei huvittanu istuu koneella. Ikävästi lapojen kohtaa hengaili märsti. Mikko siihen laitto kolmesti päivässä antibioottista salvaa ja peitteli sen laastarilla. Nojo.

Sitten tuli isän viiskymppiset. Monen tekijän summa ja sekä minä että Mikko tultiin kipeiksi. Kuume nousi jonnekkin reiluun 39 asteeseen. Hytistiin horkassa telkkarin edessä ja kiskottiin lääkkeitä kaksin käsin. Multa meni ääni lähes kokonaan ja yskitti niin pirusti, mutta lima ei irronnut. Alkuviikosta kävin lääkärissä ja sain arvokasta Duactia, mutta sekään ei tuntunut auttavan. Viime perjantaina tilanne oli se, että äiti lähti kuskaamaan mua terveyskeskukseen, kun en saanut puhuttua kuin sanan kerralla ja senkin kuiskaten. Henki ei kulkenut ja lima ei irronnut. Toivomus oli, että olisin saanut hengitellä avaavaa, mutta hoitaja mittasi happisaturaation ja se oli riittävä. Niimpä lähdettiin takas kotiin hönkimään höyryä ja muita poppakonsteja.




Viikonlopun selvisin riittävällä määrällä särkylääkkeitä ja maanantaina oli pakko mennä hakemaan lisää saikkua. En pärjää työssäni ilman ääntä. Lisäksi yskökset oli verisiä. Mmm. Noh, sairaanhoitaja katsoi cerpin ja se oli vieläkin korkea, joten tukki mut ylimääräisenä lääkärille. Ja sitten alkoi helpottaa. Lääkäri kirjoitti ärjyn antibiootin ja särkylääkettä lisää, paljon. Nyt musta jopa lähtee ääntä ja yskä ei käy ihan niin kipiää. Jaksan jopa istua koneella ja käyttää päätäni. Viime päivinä kun juuri ja juuri oon pystynyt seuraamaan DropDeadDivaa ja Parks and Recreationia. Joista jälkimmäistä rakasta!

Mut hei, voiton puolella ollaan. Ens maanantaina pääsee takas töihin ja kevät tulee, on kissoja ja kaikkee kivaa!




Edelleen olen siis puhekiellossa, mutta olo alkaa olla hyvä. Vesi ei tuu enää silmiin yskiessä, koska se ei satu niin paljoa ja yskiessä jotain jopa irtoo. Pääkin toimii jo paremmin, joten sain tämän postauksen aikaiseksi. :D



Eihän teistä kukaan oo joutunu sairastamaan?



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti